40+ vaellus Brunatelta Bellagioon

Finnair mainosti helmikuussa ystävänpäivän tienoilla halpoja lentoja ja näin mahdollisuuteni kevätreissun järjestelylle koittaneen. Ostin liput Milanoon ja huomasin myöhemmin, että hinta oli hieman halvempi kuin Stockan hullujen päivien tarjoama. Ei siis ihme, että hullujen päivien myynti notkahti ottaen vielä huomioon kertomukset siitä, että myyntiin tulee paljon erikoiseriä, jolloin hintavertailu tehdään hankalaksi. 

Ei ollut yllättävää, ettei tarjoushinnoilla päässyt reissuun pääsiäisenä. Lähdimmekin matkaan perjantaina viikkoa ennen pääsiäistä ja palasimme seuraavan viikon keskiviikkona.

Majoituimme meille tutussa paikassa Sala Comacinassa. Sattumoisin mieheni lentokavereita oli tullut poikkeamaan Comolla. He kyselivät tekstarilla majoitusvaihtoehtoja, mutta sen lisäksi tarjosimme viehkoisaa seuraamme ja vietimmekin heidän kanssaan ensimmäistä lomapäivää. Pienen Aeroclub Como -kierroksen jälkeen nautimme lounaan matkalla Bellagioon, josta miehet jatkoivat matkaa hengästyttävällä tahdilla Zermattiin Sveitsiin laskettelemaan.

- - -

Meidän matkan tavoite oli toteuttaa vaeltamiseen liittyvä unelma – kahden päivän vaellus Brunatelta Bellagioon. Meillä oli mukana turistitoimistosta saatu esite, joka sisälsi kolme eniten testattua alueen reittiä Cernobbio - Sorico (Via dei Monti Lariani), Brunate - Bellagio (Dorsale Como Bellagio) sekä Breglia - Dasio (Sentiero delle 4 Valli). Näistä siis kuljimme keskimmäisen.

Reissun aikana käytimme julkista liikennettä. Ensin bussilla Sala Comacinasta Comolle ja funikulaarilla ylös Brunatelle. Pari päivää myöhemmin laivalla Bellagiosta Lennoon ja sieltä bussilla takaisin Sala Comacinaan. Emme tutkineet aikatauluja etukäteen, vaan luotimme asioiden järjestyvän. Tämä tuli todistetuksi erityisesti retken lopussa, jolloin juoksimme viimeiseen Lennoon menevään paattiin. Bussipysäkillä seitsemän jälkeen illalla odotimme vajaat kymmenen minuuttia illan viimeistä bussia. Sen missattuamme olisimmekin olleet vähän enemmän pulassa.

Kulkemaamme reittiä kutsutaan myös nimellä Dorsale del Triangolo Lariano. Esitteen mukaan reitin pituus oli noin 30 kilometriä. Todellisuudessa taapersimme kahden päivän aikana varmaan lähemmäksi 45 kilometriä. Reittiä luonnehdittiin helpoksi. Helppo kylläkin noin maaston suhteen, mutta päivämatka lähenteli meille jo kyllä maksimia. Itse asiassa reitillä saattoi tehdä erilaisia valintoja, joiden mukaan nousua tuli enemmän tai vähemmän. Koko reittiä ei olisi tarvinnut tarpoa, vaan reitiltä olisi ollut mahdollisuus poistua takavasemmalle järven rannalla sijainneisiin kyliin useampaankin eri otteeseen. Parempi kartta olisi ollut kiva muutamina hetkinä matkan varrella, mutta pääasiallisesti pelkän esitteen avulla pärjäsi kyllä.

Kävely kesti taukoineen varmaan lähemmäksi kahdeksan tuntia. Hermostuneisuus nousi pintaan vasta viime metreillä, kun meillä oli hieman vaikeuksia löytää majapaikkaamme Rifugio Alpetto di Tornoon. Poikkesimme esitteen tarjoamalta reitiltä toiselle. Polku haarautui muutamaan otteeseen ilman opasteita ja sattuman kaupalla, auringon jo laskiessa näimme alempana laaksossa muutaman rakennuksen. Peukut pystyssä kuljimme toivoen, että jompi kumpi olisi majapaikkamme. Näin onneksi oli!

Majapaikka häämöttää