En tiedä kuvittelenko, mutta tuntuu siltä, että Helsinki on tänä kesänä ollut täynnä erilaisia tapahtumia. Jatkuvasti jossain tapahtuu jotain. Jos ei muuta, niin katukirppis ainakin. Tapahtumamäärä hengästyttää ja perässä ei pysy. On kai sitä ollut aikoja, että on kaihoiltu muiden maiden tapahtumien perään. No ei tarvitse enää.
 |
Weekend-festarit Kyläsaaressa
|
Poikkeus tapahtumien suhteen ei ollut tämäkään viikonloppu. Malmin lentoasemalla järjestettiin Suomen suurin ilmailutapahtuma ja Helsinki City Maraton keräsi noin 6000 osallistujaa 54 eri maasta. Kymmentuhatpäinen nuoriso jammaili konemusiikin tahdissa Weekend-festivaaleilla. Olin jäädä heidän jalkoihin, kun ensimmäistä kertaa elämässäni tungin perjantaina töiden jälkeen polkupyörän kanssa Kalasataman kohdalta metroon matkalla Itäkeskukseen. Hartwall-areenalle kerääntyi 5000 youtube-harrastajaa Tubecon-tapahtumaan ja sunnuntaina sadat pop-up ravintolat avasivat ovensa ympäri Helsinkiä ja tietysti ympäri maailmaa - onhan tapahtuma laajimmalle levinnyt suomalaislähtöinen tapahtuma.
 |
| Weekend-festareiden huipennus. |
Tämän viikonlopun tapahtumat olivat minulta menneet onnellisesti ohi. Olen toki katsellut youtubista hassuja eläinvideoita ja venäläisten kuvaamia läheltä piti -tilanteita tieliikenteessä, mutta ei sillä nyt itseään kovin innokkaaksi tubettajaksi voi sanoa. Fyysisesti olen siinä kunnossa, että maratonin osalta on konkreettisen toiminnan sijaan parempi katsoa EM-kisojen lähetystä Zürichistä.
Itse asiassa Weekend-festareiden kotiin asti kuulunut tasainen jumputus sai meidät liikenteeseen. Perjantain perusteella tiesin, että musiikki loppuu tasan kahdeltatoista. Valuimme illan jo pimentyessä merelle ja ajelimme Kyläsaaren rannalle kuuntelemaan pääesiintyjää (Deadmau5). Koska oma musiikkimakuni ei ole kehittynyt ikääntymisen tuomien vuosien myötä samaa tahtia, illan päättänyt stara ei tietysti sanonut minulle mitään. Tasaista jumputusta oli toki hauska kuunnella ja jalkakin vähän vispasi. Jännittyneenä seurasin läheisen veneen kannella tanssahdellutta heppua. "Voi ei, toivottavasti hän nyt ei humpsahtaisi mereen" pohdiskelin itsekseni, kunnes kuulin parikin humpsahdusta. No ne kuuluivat sitten taas viereisestä veneestä, jossa ilmeisesti saunottiin ja uitiin. Tapahtumista Malmin ilmailutapahtumaan olisimme varmasti menneet käymään ellei miehelläni olisi sattunut olemaan työvuorot juuri pahaan aikaan päivällä.
Olin haaveillut koko alkukesän, että pääsisin Ravintola Stansvikin brunssille. Tänään unelman toteuttamiselle oli sopiva hetki, kun mieheni työt alkoivat vasta puoli kolmen aikaan iltapäivällä. Ajelimme veneellä uudenuutukaiselle laiturille ja kipitimme aurinkoiselle terassille heti ovien avauduttua puolen päivän aikaan. Ilmeisesti brunssi on ollut suosittu, kun sisällä olleet pöydät olivat etukäteen varattuja. Ei suotta, ainakin meikäläisen vatsa oli brunssin jälkeen varsin tukevassa kunnossa erilaisia salaatteja, sillejä ja graavia lohta. Normaalisti ravintolassa jälkiruoka jää tilaamatta, mutta eihän mansikkamarenki- ja limemoussekakkua voinut kertakaikkiaan jättää syömättä. Kiva paikka ja hyvät pöperöt. Ei voi muuta kuin toivottaa onnea oman kylän tytöille tulevaisuuteen. Kävi nimittäin ilmi aikaisemmin kesällä mieheni jutustellessa henkilökuntaan kuuluvan kanssa, että ravintolan pitäjät ovat kotoisin samalta paikkakunnalta kuin minäkin.
Brunssilla oli toki oma vaikutuksensa. Sen jälkeen en pystynyt edes harkitsemaan hilautumista ravintolapäivän antimien äärelle. Sen sijaan makasin puolitoista tuntia riippumatossa sulattelemassa.
 |
| Stansvikin mansikkamarenkikakku. |
 |
| Ravintola Stansvikin terassilla |
 |
| Ravintola Stansvik |
Kommentit
Lähetä kommentti