Malta, hetkinen

Reilun kolmen tunnin yöunien jälkeen istuimme lauantaina aamuyöllä autossa matkaten kohti lentoasemaa. Auton ikkunasta näin Herttoniemen metroaseman läheisyydessä kolme miestä hoipparoimassa sinivalkoiset kaulaliinat kaulalla heiluen. Hymyillen muistelin edellistä iltaa, kun kerrankin maamme sai iloita jalkapallojoukkueemme puolesta. Huuhkajat oli historiallisesti voittanut edellisenä iltana Liechtensteinin karsintaottelussa ja miehet varmistaneet ensi kertaa paikan EM-kisoissa. Ehkä eniten mielessäni iloitsin niiden fanien puolesta, jotka ovat vuosia tai vuosikymmeniä jaksaneet uskoa joukkueen menestykseen ja kulkeneet ympäri Eurooppaa seuraamaan pelejä. Niin monen pelin osalta he ovat joutuneet palaamaan pettyneenä takaisin kotiin. On niin helppoa iloita vain menestyksen hetkellä, niin kuin itse huomaan usein toimivani urheilun saralla.

 

Syksy on ollut pitkä. Työ ja siihen liittyvät tavoitteet ovat olleet niin sanotusti hähmäisiä. Olemme eläneet pitkään jatkuvassa muutoksessa työn tekemisen, toteuttamisen ja rakenteiden suhteen. Vuosittaisen henkilöstöbarometrin osalta on käsitelty tuloksia ja yksikkömme tuloksissa poikkeuksellisesti noussutta kiusaamisen kokemusta. Kesälomamme päätös - Islannin ympärikierros autolla - oli äärimmäisen antoisa, mutta omalla tavallaan raskas, koska näimme ja koimme niin paljon sekä vaihdoimme yöpaikkaa joka päivä.

 

Marraskuisen syysloman osalta olimme päättäneet matkakohteeksi Maltan. Tunnistan itsessäni jonkinasteisen lomasuorittajan. Olen ajatellut, että kohteesta pitää nähdä mahdollisimman paljon, koska en voi koskaan tietää onko reissu elämän viimeinen kyseiseen paikkaan. Jotta loma olisi myös muuta kuin suorittamista, olimme tällä kertaa puolisoni kanssa päättäneet, että olemme lähtökohtaisesti paikallamme ja teemme pienessä maassa reissuja, jos siltä tuntuu.

 

Mielestämme saarelle saapuessamme tulimme keskelle Suomen kesää. Lämpötila pyöri päivällä parinkymmenen asteen tienoilla ja laski iltaisin 15 asteen tienoille. Itse koin lämpötilan miellyttävänä, mutta olimme kuitenkin Maltalla heidän talvikautenaan. Sulassa sovussa näin keväisen Suomen pukeutumistyylit, jossa shortsit ja T-paidat yhdistyivät paksuihin takkeihin ja pipoihin. Tiedäthän sen hetken, kun ei oikein tiedetä, miten kuuluisi pukeutua. Tai se hetki, kun keväällä Suomeen saapuneet, Suurkirkkoa ihmettelevät toppatakkituristit sekoittavat orastavaa kesäfiilistä. Maltalla tämä havainnollistui, kun samaan aikaan katsoin oletettavasti rannalla kävellyttä isoisää punaisissa uimahousuissaan työntämässä rattaita samaan aikaan, kun ohitseni käveli nuori nainen kevyttoppatakissaan. Oikeasti suomalaisen näkökulmasta ei ollut kylmä, mutta vaatetuksella varmastikin markkeerattiin talvikautta.

 

Ahtauduimme lentoasemalla täpötäyteen X2 bussiin kohti Vallettan läheisyydessä sijainnutta Sliemaa. Talvikautena hotellimajoitus oli halpaa suhteessa moniin aikaisempiin kokemuksiin ympäri maailmaa. Olimme ensimmäiset kolme yötä reilun 70 euron perus hotellimajoituksessa St Julianin alueella. Pienen pieneltä parvekkeeltamme kurkkasimme, että merikin näkyy, mutta ei siitä näkymää nautinnoksi asti ollut. Aamiaisella ei ollut kokkia paistamassa munakkaita tai tarjoiltu kuohujuomaa, yösijana paikka oli riittävä.

 

Luin lomalla kaksi kirjaa. Se oli suoritus ihmiseltä, jonka keskittymiskyky on asteittain kadonnut viime vuosina. Tekikö loma tehtävänsä - mene tiedä- mutta ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tuli hetkellinen
kirjoitusfiilis pakottamatta. Väliin ovat vuosien varrella jääneet matkatarinat ainakin Dominikaanisesta, Sloveniasta ja Islannista sekä tsiljoona muuta tarinaa elämään liittyen. Harmillista sinänsä, sillä olisi ollut kiva, että niistä kirjallisetkin muistot.

Loman ensimmäisinä päivinä kävelimme rantoja pitkin kohti paikkaa, josta pääsimme veneellä pääkaupunki Vallettaan. Matkan varrella oli kiveen hakattujen uima-altaiden jäänteet ymmärrykseni mukaan Viktoriaaniselta aikakaudelta, jolloin kuningatar Viktoria oli vallassa.