He kulkevat kanssani

"Elämässä koittaa siis kaiketi jossain vaiheessa katastrofaalinen käänne, jolloin koko siihen asti tuttu maailma lakkaa olemasta. Hetki, joka muuttaa meidät eri ihmisiksi yhden sydämenlyönnin kuluessa. Se voi olla hetki jona rakastettu tunnustaa löytäneensä jonkun toisen ja sanoo olevansa lähdössä. Tai päivä, jona hautaamme isämme tai äitimme tai parhaan ystävämme. Tai hetki, jona lääkäri kertoo meille pahanlaatuisesta aivokasvaimesta.

Tai sitten nämä hetket ovat vain pidempikestoisten tapahtumasarjojen dramaattisia päätöksiä, lopputuloksia jotka olisivat olleet arvattavissa, jos vain olisimme uskoneet enteisiin sen sijaan että jätimme ne omaan arvoonsa."

* * *

"- Kuinka kauan sinun kesti päästä siitä yli?

- Päästä yli? En taitaisi ilmaista sitä aivan tuohon tapaan. Kun pääsemme jostain yli, jatkamme matkaa, jätämme asian taaksemme. Jätämmekö vainajat taaksemme vai otammeko heidät mukaamme? Mielestäni otamme heidät mukaamme. He kulkevat kanssamme. He pysyvät luonamme, joskin toisessa muodossa. Meidän on opittava elämään heidän ja heidän kuolemansa kanssa. Minun tapauksessani tämä vaihe kesti muutaman päivän.

- Ainoastaan muutaman päivänkö?

- Kun ymmärsin etten ole menettänyt heitä, toivuin nopeasti. Ajattelen heitä joka päivä. Mietin, mitä he kulloinkin sanoisivat."

En lukenut kesälomalla yhtään kirjaa. Olin kyllä varautunut mökkilomaan kahdella keskeneräisellä, luvussa olevalla kirjalla sekä yhdellä tietokirjalla. Toinen katosi jonnekin kassien ja mökin syöveriin, enkä nähnyt sitä pakatessani kamoja takaisin Helsinkiin. Toinen palasi kirjanmerkki paikoillaan takaisin kotiin. Naistenlehtiä luin saunassa ja riippukeinussa ja tilasin vuosien tauon jälkeen Hesarin nettiversion. Aamukahvin kanssa luin Hesaria ja illalla täyttelin kesälomareissun varrelta kirpparilta ostamaani Suuri Sanahakukirjaa.  Muutoin meni aika mukavasti, mutta venäläisiä kaupunkeja oli vaikeampi löytää, kun en tajunnut kaikkia sanoiksi ollenkaan.

Koronakeväänä kirjastot olivat kiinni. Lainassa olleiden kirjojen lainausaikoja jatkettiin automaattisesti. Palautin kirjat ennen lomaa. Sen sijaan yhden aikaa sitten tekemäni varauksen jätin voimaan, kun laskeskelin saavani sen vasta loman jälkeen. Varausilmoitus tuli pahimmoiten loman loppuvaiheessa. Onneksi ystävälliset naapurit saivat varauksen haettua. Saa nähdä kuinka innostun  nyt uppoutumaan informaatio-oikeuden syövereihin.

Palasin kaksi päivää sitten töihin. Ensimmäisenä päivänä kuulin, että työkaverin vakava sairaus oli uusinut. Vajaa vuosi sitten menetin sairaudelle läheisen työkaverin. Hän opetti minulle paljon hyvää suhtautumisellaan työhön, elämään ja ihmisiin. Kevätkausi töissä tuntui raskaalta. Ei niinkään koronan ja sataprosenttisen etätyön, vaan tilanteen sekavuuden vuoksi. Hanke, jossa pääasiallisesti työskentelen on kulkenut vuosia kriisistä toiseen, eikä tämä kevät tuonut poikkeusta. Onneksi ennen lomaa tilanne jollain tavalla rauhoittui ja jäimme odottamaan uutta tilannearviota kesälomien jälkeen.

Tänään tulee äidin kuolemasta 26 vuotta. Ajattelen häntä ja edesmennyttä isääni ajoittain. He kulkevat kanssani.

Lainaukset Jan-Philipp Sendkerin kirjasta Sydämenlyönneissä ikuisuus. Kirja, jonka luin koronakeväänä.