Kiitos, kun olit olemassa
Reilu vuosi sitten menetin läheisen työkaverin sairaudelle. Kirjoitin työpaikan intraan muistokirjoituksen, jonka esimieheni luki muistotilaisuudessa. En olisi itse pystynyt. Muistotilaisuus noin vuosi sitten oli kaunis. Niin kuin työkaverinikin. Koska intrassa teksti katosi pian näkymättömiin muiden arkisten uutisten vallatessa tilaa, taltioin tekstin muistoksi.
Tiesit niin monesta. Tunsit hallinnonalamme järjestelmäkehityksen vuosikymmenten taakse. Tunsit Työtien ja olit muun muassa rakentamassa nykyisin käytössä olevaa järjestelmäkokonaisuutta. Viimeiset vuodet olit mukana johtamassa digitalisaation uudistamishanketta. Et ollut jämähtänyt vanhaan, vaan avoin uudelle. Vuosien varrella olit välillä kehitystyöstä poissa - Singaporessa. Olisit ehkä halunnut jäädä sille tielle, mutta palasit aikanaan kuitenkin Suomeen.
Pitkä ura ministeriössä vaihtui kehittämiskeskukseen organisaatiouudistuksessa. Kerroit, että halusit olla tukemassa meitä nuorempia kollegoja ja tasoittelemassa töyssyjä. Et ehkä arvannut millaiset nimismiehen kiharat odottivat. Lähdit pois työpaikalta viimeisen kerran maaliskuussa. Emme vielä silloin tajunneet, että et enää palaisi.
Et pitänyt melua itsestäsi ja osaamisestasi. Ansaitsit luottamuksen teoillasi. Vaikka olit meitä kokeneempi, arvostit näkemyksiämme. Uskoit hyvään ja et levittänyt negatiivisia tunteita. Et etsinyt virheitä tai syyttänyt.
Olit läsnä. Pysähdyit kuuntelemaan ja rauhoittelit tilanteissa, jotka joku toinen olisi tulkinnut suuremman luokan kriisiksi. Sinulla oli aina aikaa ja puheissasi asioilla oli aina tapana järjestyä.
Tuntui siltä, että olit tajunnut tämän hetken olevan arvokas. Teit vapaa-ajalla niitä asioita, jotka tekivät sinut onnelliseksi. Usein viikonlopun jälkeen keskustelimme kahvipöydässä erilaisista kulttuuririennoista, joihin olit puolisosi kanssa osallistunut. Väsymyksestä huolimatta kävit vielä kesäkuussa Tallinnassa Bon Jovin konsertissa. Kerroit matkan menneen hyvin, kun kävit hotellissa välillä päikkäreillä. Oli ihana kuulla, että jatkoit omannäköistä elämää sairaudesta huolimatta.
Kävelit paljon, pyöräilit kaupunkifillareilla, joogasit ja pidit merestä sekä avantouinnista. Luulemme, että tulet aina mieleemme, kun kuljemme Kaivopuistossa ja näemme jonkun pulahtavan veteen Eiran uimarannalla.
Arvostimme sinua suuresti. Sinussa oli sitä kuuluisaa hiljaista viisautta. Olit meille roolimalli monessa. Niitä kirjoissa kuvailtuja hyviä työkavereita on olemassa. Sinä todistit sen. Kiitos siitä. Olit meille tärkeä.
Kommentit
Lähetä kommentti