Päiväni murmelina

Viime kesälomalla Pohjois-Karjalassa suunniteltiin talvilomaa Thaimaaseen. Pieni seurue löi lähtöpäivän lukkoon ja tarkoitus oli lomailla kaksi viikkoa seuraavan vuoden helmikuun alusta lukien. Syksy eteni ja seurailin facebookista muun porukan suunnitelmien etenemistä, lentolippujen ostoa ja hotellien valintaa. Huokailin ja pohdin, katselin suoria lentoja Bangkokiin, pohdin ja huokailin – mutta meidän suunnalla oli hiljaista. Monesta eri syystä johtuen.

Sain vasta hieman ennen joulua vahvistuksen sille, että voin lomailla helmikuun alussa. Toisekseen olimme päätyneet ratkaisuun, jossa emme ostaneet lentokoneeseen normaalilippuja, vaan pääsisimme lennolle mikäli koneessa on vapaata ja virkailija päästää meidät sisään. Tämän epävarmuusaspektin vuoksi liput olivat halvemmat. Ratkaisu oli viime kädessä tietoinen, koska kukkaron pohja ammotti tyhjyyttään jo edellisten reissujen jäljiltä ja uutta lainaakin oli pitänyt ottaa remonttia varten.

Kylpyhuoneremontin ja muiden hommien keskellä helmikuu lähestyi vääjäämättä. Koska emme olleet alkuvuoden aikana puhuneet halaistulla sanalla muulle seurueelle suunnitelmistamme, päätimme pyrkiä yllättämään heidät Thaimaassa. Salapoliisityönä päättelin, että Bangkokista meidän tulee suunnata Pattayalle hotelliin nimeltä Inn House. Mikäli kaikki olisi mennyt putkeen (ehdollisuudesta voi päätellä, ettei mennyt), olisimme olleet paikan päällä päivää ennen muuta seuruetta ja meillä olisi ollut aikaa valmistella yllätystä.

- - -

Matka lähti mukavasti liikenteeseen, kun pääsimme Helsingistä lähes viimeisillä paikoilla lennolle Amsterdamiin. Sieltä meillä oli kaksi vaihtoehtoa. Joko lento Bangkokiin tai Kuala Lumpuriin. Ensisijaisesti pyrimme Thaimaaseen, mutta Malesia toimi "pelastusrenkaana", jonne lentävissä koneissa ajattelimme olevan enemmän tilaa kuin täyteen buukatuilla Thaimaan lennoilla.

Olimme lauantaina aamupäivällä Amsterdamissa. Päivän aikana missasimme kaksi lentoa Kuala Lumpuriin ja yhden Bangkokiin. Joko koneet olivat täynnä matkustajia tai rahtia. Tunteet vaihtelivat odotuksesta toiveikkuuden kautta pettymykseen. Kun kolmatta kertaa jätimme bagaasit hihnalle, kävelimme turvatarkastuksen läpi edelleen portille odottamaan "tuomiota", tuli mieleen leffa päiväni murmelina, jossa tapahtumat toistuvat samanlaisina.

Muutaman oluen ja kuoharipullon kanssa väsymyksestä turtana raahauduimme viimeisen käännytyksen jälkeen lentokenttähotelliin. Sielläpä olikin vallan erikoinen huone! Ovesta katsottuna huoneen etuosassa oli kylppäri ja takaosassa verholla erotettava huoneen levyinen sänky. Huone oli siisti ja moderni. Vessan ja suihkun valoja sai säätää kaikissa sateenkaaren väreissä.

Erityisesti yleiset tilat oli sisustettu designkalusteilla sen verran houkuttelevasti, että tuolia vaihtamalla eri tiloissa saattoi hengailla pitkiäkin aikoja. Tämä sopi hyvin tilanteeseen, jossa vietimme Amsterdamin lentoasemalla yli vuorokauden.

Citizen M Design hotel (Kuva: www.apartmenttherapy.com)

- - -

Viettäessäni vuorokauden Amsterdamin lentoasemalla ajattelin vanhemman rouvan siteeraamia Goethen sanoja hänen pohtiessaan matkailun mottoa kirjassaan matkasta rahtilaivalla yli Atlantin. "Man reist ja nicht, um anzukommen, sondern um zu reisen" ("Eihän sitä matkusta perille tullakseen, vaan matkustaakseen"). Tärkeintä ei ole määränpää, vaan matka. Yritin pitää tätä ajatusta mielessäni syyttelemättä itseäni tai sen enempää miestäni tilanteesta, jossa lentoliputtomuus alkoi konkretisoitua kunnolla ongelmaksi heti lomamatkan alkumetreillä...