Lokakuussa

Oho! Lokakuu oli ja meni! En mä talvihorrokseenkaan täysin vaipunut. Mitä tapahtui? 

- - - 

- Uutisoitiin, että Helsingin kaupunki on päivittänyt talviterassiohjeistuksen. Uutisoinnin mukaan jäi sellainen käsitys, että kivoja talviterasseja ei saa olla. Vain ankeita suvaitaan ja mainosvarjot kielletään. Ei mennyt aikaakaan, kun rakennusvirasto antoi vastineensa ja totesi ettei ohje koskenut "lisärakennuksia" vaan "avoterasseja". Viihtyisät terassit sallitaan jatkossakin niin kesällä kuin talvella ja mainosvarjoja ei ole suvaittu aikaisemminkaan. Valvontaa vain ei ole ollut. 

- 16.10 Hesari julisti otsikossaan karjalanpiirakan olevan pidetyin eines. Kuvatekstissä Skotlannista muutama vuosi sitten muuttanut mies ilmoitti ostaneensa karjanpiirakoita heti Suomeen muutettuaan. Opaskirja oli kertonut tästä herkusta, mutta opaskirja ei ilmeisesti informoinut, että kun puhutaan herkusta, kysymys ei ole kaupan vakuumipakatuista versioista. Suosituimman eineksen ollessa kysymyksessä, tämä ei liene valitettavasti tuttua natiiveillekaan. Vakuumipakatut niin sanotut karjalanpiirakat pitäisi lailla kieltää. Varmasti epäterveellisiäkin.

Saman Hesarin yleisönosastolla oli erikoislääkärin ja psykoterapeutin kirjoitus empatiasta. Halusin kirjoittaa pätkän siitä itsellenikin talteen.

• "Aikuisiällä hyvin rakentunut myötätuntobiologia näkyy yhteisöllisyytenä, haluna nähdä asiat mahdollisimman monien (usein etenkin heikommassa asemassa olevien) kannalta sekä taitona sovitella ristiriitaisia näkemyksiä. Sisäiseen turvattomuuteen liittyy halu varmistaa hankalissa tilanteissa ainoastaan omat ja lähipiirin edut, ja taipumus katsella asioita uhkanäkökulmasta rauhallisen ongelmanratkaisun sijaan. Vuorovaikutus kääntyy herkästi kriittiseksi ja tuomitsevaksi toisen osapuolen kunnioittamisen sijaan."

Lokakuun alussa katselimme televisiota oikein urakalla. Olin kuullut monien vouhkaavaan Silta-sarjan loisteliaisuutta, mutta en ymmärtänyt mistä on kysymys. Verkkokalvoille iskeytyi Netflixin ilmaisen kuukauden mainos juuri sopivaan aikaan. Tämä tarkoitti sitä, että em. sarja tuli katsottua vajaan viikon aikana kokonaisuudessan. Sen jälkeen siirryimme katsomaan sarjan toista tuotantokautta reaaliajassa. 

Netflixistä innostuneena katsoimme vielä norjalaisen (mustan) komediasarjan Hellfjord. Katselukokemuksen jälkeen pidän suomalaisten kieroa huumorintajua laimeana. Päädyin tutustumaan ensijaksoon netistä löytyneen kuvaelman perusteella: "Hellfjord. Ei jumalauta että osaa olla räävitöntä settiä. Sitä on tottunut odottamaan tiettyä sovinnaista ja korrektia minimistandardia TV-viihteeltä, mutta norjalaiset pyyhkivät kyllä koko ajatuksella perseensä." Tämän jälkeen telkkarin katsominen palautui normaalille tasolle. Ennen kuin Netflixin ilmainen kuukausi päättyi, katsoimme vielä leffan Argo.

Syysmyrsky riepotteli Brittein saaria ja Portugalin edustalla lainelautailijat metsästivät maailma isoimpia aaltoja jopa 30 metrin harjakorkeudessa voimakkaan myrskyn tyrskyissä. Vedenalaisen kanjonin kerrottiin työntävän vettä valtavalla voimalla ilmiömäisen korkeiksi vaahtoaviksi harjanteiksi. Suomessakin odotettiin myrksyä "pelonsekaisin tuntein". Minäkin odottelin jännittyneenä. Sen sijaan tuulet laantuivat eivätkä aiheuttaneet mitään. 

Syntyi uusi käsite "lihaton lokakuu". Tuomas Kyrö kirjoitti Hesariin kolumin kohtuuttomasta lokakuusta: "Laktoositon, rasvaton, mauton. Kuka piru keksi ton-päätteen? Jostain se vain tuli ja täytti maan. ... Tilatkin ovat savuttomia, alkoholittomia, hajuttomia ja tunteettomia."... "Kohtuus on parempi kuin kieltäymys tai kerskaaminen. Kun on tarpeeksi pitkään kohtuullinen, voi joskus olla täysin kohtuuton."

Töissä oli iso rutistus, johon oli valmistauduttu muiden töiden ohella kuukausikaupalla. Valmistautuminen oli alkanut jo ennen kuin edes aloitin työt kesäkuussa. Prosessin onnistumista lähdettiin seuraamaan loppukuusta perjantaina. Kaikki sujui odotettua paremmin, vaikkakin muutosten jälkimainingeissa paljastuikin yksi isompi, aika mystinen kämmi.

Niin. Mökki käytiin laittamassa lopullisesti talviteloille. Se oli sellainen pikainen viikonloppurutistus. Koska en tällä kertaa ennättänyt sienestämään, erityisesti jäi mieleen mystisesti kadonnut villapaita. Turussakin piipahdettiin pikaisesti. Minä junailin mieheni perässä lauantaina. Käytiin iltaoluella loistavassa olutravintolassa (Mallaskukko) ja pyöreiden vuosien kakkukesteillä Kaarinassa.

Jo keväällä aloitin siemenestä kasvattamaan mansikkaa. Lokakuussa mansikat olivat kasvatuspussissa raakileita. On se hyvä, etten päätynyt puutarhakouluun. Olisi ollut opettajalla tekemistä. On kyllä uudessa työpaikassakin perehdyttäjilläni tekemistä. Tiedätkö, se tunne kun sinulle yritetään selittää asiaa ja vähän vääntää rautalangasta, mutta et ymmärrä mitä sinulle sanotaan. Onneksi tunne ei liity joka sanaan, toivottavasti tunne on ohimenevä tai sitten...

En tiedä kuinka monta kertaa mieheni on selittänyt minulle kaksi- ja nelitahtimoottorin eroa. Ehkä annan hänen elää siinä ymmärryksessä, että olen jo oppinut.

Mansikat lokakuussa.