Salakapakka ja Sipoonkorpi (Kalkkiruukin luontopolku)

Piipahdimme drinksuilla Helsingin salaisimmassa kapakassa viikko sitten. Jännittävä kokemus kaikin puolin, onneksi ei jääty kiinni ;D Tiesimme kadun, josta salakapakka löytyy. Tarkan osoitteen puuttuessa tutkimme kadun sisäpihatkin, kunnes vakuutuimme "oikeasta ovesta".

Ensimmäisellä sisäänpääsy-yrityksellä kolkutimme kovaa oveen ja hetken päästä mieshenkilö kurkkasi oven välistä ja kertoi kapakan aukeavan vajaan puolen tunnin päästä. Palasimme myöhemmin ovelle uudelleen ja nyt pääsimme eteiseen asti rimputtelemaan vanhaa veivipuhelinta. Ovessa ollut aukko avautui ja mies kertoi käyvänsä laittamassa meille pöydän valmiiksi. 

Coctailit olivat Trillby & Chadwick -baarin spesialiteetti, joten hämärässä baarissa yritin tihrustaa drinkkilistaa ja ihailla samalla hauskaa menneiden vuosikymmenten fiilistä, joka kapakkaan oli luotu. Parin drinksun jälkeen poistuimme kapakasta hyvissä fiiliksissä - tietysti takaoven kautta. 

Kulunut viikonloppu on ollut sään puolesta täydellinen! Perjantaina veneiltiin busterilla töiden jälkeen saareen saunomaan. Paikalle saavuttuamme yllätykseksemme huomasimme, että saaressa ei tällä kertaa ollut ketään muuta. Sauna oli kyllä jonkun jäljiltä lämpimänä, mutta uunissa oli musta kissa. Koko iltaa emme ihan keskenämme viettäneet, sillä saunoessamme ja illan pimentyessä saareen saapui pari seuruetta. Mieheni on useaan eri otteeseen sanonut, että ko. saaressa puhdistuu niin keho kuin mieli. Niin tälläkin kertaa.

Lauantaina lähdimme ensimmäistä kertaa koskaan Sipoonkorpeen samoilemaan. Koska olen ollut flunssan jäljiltä puolikuntoinen, ajattelin jonkun pienen reissun olevan sopiva vaihtoehto. Päädyimme patikoimaan Sotungin vajaan viiden kilometrin mittaisen Kalkkiruukin luontopolun. Kiroilimme polun huonoja merkintöjä. Vihreän-valkoiset, osittain repeytyneet ja kadonneet muovikaistaleet eivät tuntuneet sopivan luontoon. Luin myöhemmin netistä, että opastusmerkit ollaan vaihtamassa käpymerkeiksi (toivottavasti luontoystävällisiksi) ja että polkua korjataan. Jos reittiä oli ajoittain hankala löytää, niin parannettu polku oli ehkä jo liiankin alleviivaava. Ehkä ja toivottavasti reitille ajettu sora käytön mukana tasoittuu enemmän luonnonmukaiseksi.

Polku kulki pääasiallisesti metsän siimeksessä, mutta korkeimmalta kohdalta avautui avarat näkymät yli metsien. Pysähdyimme laavulle paistamaan makkaraa ja keittämään kahvit. Puuvaja ammotti tyhjyyttään, mutta onneksi paikalle meitä aikaisemmin saapuneet retkeilijöiden tulella saimme paistettua makkaramme.

Tauon paikka laavulla.

Polku on jatkossa "hieman" paremmin havaittavissa.