Synttäripäivä

Luin nuorena Edith Södergranin runoja. Ehkä olin nykyminääni intellektuellimpi tai jotain... Minulla oli Södergranin runokirja, mutta vaikka säilönkin paljon erilaisia asioita ja muistoja, möin kirjan vuosia sitten kirpputorilla. Syntymäpäiväni aikoihin palasin vuosien jälkeen yhteen runoon, jonka halusin tallentaa tähän muistona hetkestä ja vuosista.

Olemisen riemu

Mitä minä pelkään? Olen osa äärettömyyttä.

Olen osa kaikkeuden suurta voimaa, 

yksinäinen maailma miljoonien maailmoiden parissa, 

niinkuin ensi luokan tähti, joka sammuu viimeksi. 

Riemu elää, riemu hengittää, riemu olla olemassa!

Riemu tuntea ajan jäisen-kylmänä valuvan suoniansa pitkin

ja kuunnella yön hiljaista virtaa

ja seisoa vuorella auringossa.

Käyskelen aurinkoa pitkin, seison auringolla,

en tiedä mistään muusta kuin auringosta.

Aika – muuntajatar, aika – hävittäjätär, aika – loihtijatar,

tuletko uusin juonin, tuhansin kavaluuksin tarjoamaan minulle olemassaolon

niinkuin pienen siemenen, niinkuin kehään kiertyneen käärmeen, niinkuin merellisen luodon?

Aika – sinä murhaajatar – väisty luotani!

Aurinko täyttää rintani suloisella hunajalla ääriä myöten

ja sanoo: kerran sammuvat kaikki tähdet,

mutta ne loistavat aina pelkoa vailla.

Jätimme jo toisen kerran bagaasimme säilöön hotelliin ja lähdimme vierailemaan Genovan suosituimpaan nähtävyyteen, akvaarioon. Kysymyksessä ei ollut ihan mikä tahansa akvaario, vaan  Espanjan Valenciassa sijaitsevan jälkeen Euroopan toiseksi suurin akvaario. 

Akvaarioissaan kehää kiertäneet pienemmät ja suuremmat fisut olivat värikkäitä ja kauniita. En tiedä miksi Suomen järvissä ja meressä on vain tylsän ja hailakan värisiä versioita. Ja onneksi meillä ei kasva myrkkykaloja. Tänään aamulla luin nimittäin uutisista, että yksitoista ihmistä oli Brasiliassa sairastunut vakavasti, kun he söivät myrkyllistä pallokalaa. Kalan myrkky tetrodotoksiini on 1200 kertaa myrkyllisempää kuin syanidi. 

Delfiinejäkin ihailtiin sekä järjestetyssä näytöksessä, että vapaata uiskentelua veden alla. Särkänniemen delfinaarion kohtalosta on keskusteltu enenevässä määrin ja maailmallakin delfinaarioita lopetetaan. Vapaus olisi kyllä varmasti oikein näille valtavan älykkäille elämille, jotka aina hymyilevät. Niitä katsellessa tulee hyvälle mielelle. Miksi kalat sen sijaan usein näyttävät yrmyiltä ja hölmöiltä. Jos minulla olisi akvaario haluaisin vain hyväntuulisennäköisiä kaloja.

Delfiinit Genovan akvaariossa.

Delfiinit Genovan akvaariossa.

Yrmy kala.

Akvaario sijaitsi Genovan vanhassa satamassa Porto Anticossa. Siinä vierellä oli myös hieno merirosvolaiva Galeone Neptune, joka oli rakennettu vuonna 1985 Polanskin elokuvaan Pirates. Emme käyneet alukseen tutustumassa, sillä oli jo kiire jatkaa matkaa junalla kohti Santa Margherita Ligurea.

Galeone Neptune

Junassa jatkoin matkalukemiseksi valitsemaani kirjailijanimimerkki Lars Keplerin dekkaria Paganini ja paholainen. Niccolo Paganini oli italialainen säveltäjä ja viulisti, joka oli syntynyt Genovassa. Sitä en tiennytkään, kun kirjan mukaani nappasin. Hauska yhteensattuma.

Yhden yön matkalla halusin majoittua vähän fiinimmin, mutta siltikään en halunnut maksaa yöstä omaisuuksia. Valitsin hotellin, jossa oli iso terassi ja marinanäkymä merelle. Siinä istuttiin ja nautittiin  kuohuvaa ennen ruokailua. Täytyy jatkossa yrittää muistaa, että kalalautanen ei ilmeisesti useinkaan tarkoita kalalautasta, vaan äyriäislautasta katkarapuineen, mustekaloineen ja sinisimpukoineen. Ei sillä, että äyriäisissä olisi mitä vikaa, mutta silloin ruokalistalla pitäisi lukea kala-äyriäislautanen!

Hotellin terassilla

Olin ajatellut, että kuluvana vuonna olisi voinut oikein pitää syntymäpäiväjuhlatkin yhdessä mieheni kanssa. Pistetäänkö saamattomuuden piikkiin, ettei juhlia järjestetty. Tämä ei nyt ihan ollut yllätyskään ottaen huomioon ettemme ole kahdessa ainokaisessa omistusasunnossamme saaneet aikaiseksi tupareitakaan. No, on minulla kuitenkin hienot muistot Italiasta, joita muistella!