Patikointi San Fedelestä Croceen

Kävimme syksyllä taas Italiassa. Siellä Como-järvellä, niin kuin usein ennenkin. En ole varma, mutta voi olla, että tämän reissun jälkeen tulee tauko. Tämä siksi, että Como-järvi ympäristöineen on tyydyttänyt aika täysimääräisesti sekä lentämiseen että patikoimiseen liittyvät unelmat.

Syksyn reissulla patikoimme parin päivän reissun San Fedelestä Croceen. Muistaakseni tällä kertaa vajaat 40 kilometriä. Edellisenä vuonna patikoimme pari päivää vastarannan vuoristossa Brunatelta Bellagioon.

Vaelluksemme ovat välillä vähän puoli huolimattomia. Valmistelemattomia. Ehkä keskeisin oppimamme asia on ottaa riittävästi vettä mukaan. Ei turhaan sanota, että vesi on vaeltajalle elintärkeää ja sitä ei saa päästää loppumaan. Kerran Kolilla helteessä patikoidessamme vesi loppui kesken ja fiilis ei ollut mukava. Sää syksyllä ei Pohjois-Italiassa ollut mitenkään helteinen, joten pärjäsimme veden kanssa oikein mainiosti. Sen sijaan ruokapuolessa oli vähän toivomisen varaa. Kävi lopulta nimittäin niin, että patikoimme toisen päivän aamusta iltaan periaatteessa syömättä, jos ruokailuksi ei sanota paria kuppia kahvia aamulla ja makea piiraspalaa.

Patikoimme sesongin ulkopuolella ja pariin päivään emme nähneet juuri ketään muita ihmisiä. Viime vuonna majoituimme rifugiossa, jota pitivät hyvin englantia puhuvat nuoret = siis suunnilleen minun ikäiset miehet :)

Majapaikka Rifugio Venini näkyvissä

Tiesimme ettei majapaikkavaihtoehtoja ylhäällä vuoristossa ole montaakaan. Mieheni yritti tavoittaa yöpaikkamme Rifugio Veninin pitäjiä etukäteen niin puhelimella kuin sähköpostilla, mutta yhteistä kieltä ei löytynyt. Myöhemmin vuokraemäntämme Sala Comacinassa soitti paikan päälle ja varmisti, että saisimme yösijan ja ruokaa. Aluksi tosin luulimme, että patikoimme kariutuu, koska ruokaa ei ole tarjolla. "No eating" tarkoittikin "no heating". Ilman lämmitystä ajattelimme yön toki pärjäävämme. 

Saavuimme ensimmäisen päivän patkoinnin päätteeksi ennen kuutta rifugiolle. Meitä oli muutama äijä ottamassa vastaan. Jätimme kamat isoon huoneeseen, joka oli täynnä kerrossänkyjä. Onneksi olimme kahden. Matkan aikana toivoin, että majapaikassamme olisi takka. Toiveeni kävi toteen ja meille katettiin illallispöytä takan ääreen. Eräs miehistä kävi kysymässä, josko illallismenu olisi meille ok. Emme ymmärtäneet meille kerrotusta menusta sanaakaan. Ajattelin sillä hetkellä, että ei ole oikea aika tai paikka olla nirppanokka. Alkupalaksi meille tuotiin patonkia ja makkarasiivuja. Kuvittelin pääruokana olleen perunapastaa, mutta tämän jälkeen meille tuotiin vielä pihvit ja salaattia. Ruokailumme aikana metsältä tai jostain saapui vielä äijiä ja he jäivät viereiseen pöytään ruokailemaan, juopottelemaan ja juttelemaan. Yksi herroista oli varsin suloinen esitellessään kännykästään erityisesti kuvia koirastaan.

Luimme hetken kirjoja takan ääressä ennen nukkumaan menoa. Yöllä tuli kylmä. Kääriydyin kerrossängyssäni yhä tiukemmin vilttiini.