1001 albumia

Tuijotin David Bowien sivuprofiilia kirjan kannessa. 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään. Kysyin paksun opuksen hintaa viime kesänä Kontiolahden sataman kirpputorilla ja jatkoin parin euron maksun jälkeen kirpparilla kiertämistä kirja kainalossani.

Aikanaan kesälomalta kotiin palattuani ajattelin ryhtyä suorittamaan tehtävää. Eihän sitä koskaan tiedä kuinka paljon elämää on jäljellä koko kirjan läpi kahlaamiseksi.

Jostain syystä en aloittanut kuuntelua 50-luvulta Frank Sinatrasta, vaan 1990-luvusta. Ensimmäisenä oli Cocteau Twinsin albumi Heaven Or Las Vegas. En muista siitä mitään. Sen sijaan Deee-Liten Groove is in the heart toi mieleen psykedelian ja keinuvat lanteet. Tunnollisesti kuuntelin parisenkymmentä levyä alusta loppuun asti, kunnes totesin, että tätä menoa elinikäni tulee lyhenemään. En suostu kuuntelemaan p?%&*a musiikkia suorittaakseni.

Ehkä palaan vielä kirjan ääreen, mutta en todellakaan suorittamaan. Siirryn vaikkapa vuoteen 1980 ja kuuntelen joulun jälkeen menehtyneen Lemmyn muistoksi Motörheadin albumin Ace of spades. 

"Rumputykitys, tappava bassottelu ja salamannopeat kitarariffit tulisivat myöhemmin toimimaan Anthraxin, Metallican ja muiden esikuvina speedmetallin syntysanoja lausuttaessa. Soundsin kriitikko määritteli viiden tähden arvioissaan Lemmyn ja kumppanien merkityksen koko genrelle. Motörhead on heavymetallia sanan syvimmässä merkityksessä. Kaikki muu on silkkaa teeskentelyä."

Kirjan alla on muuten samaiselta kirpputorilta kesällä ostettu matto. Ihastuin jo kaukaa vaalean ja ruskean väriyhdistelmään. Vanhempi herra alkoi esittelemään mattoa ja kertoi sen olevan lampaannahkaa ja että sitä voi käyttää molemmin puolin. Hetken kierreltyäni ja harkittuani palasin ostamaan maton. Edelleenkin täytyy todeta, että loisto-ostos!