Safarilla Sibuyan luonnonsuojelualueella

Afrikka - norsut, kirahvit, seeprat ja kaikki muut eläimet näkösällä muualla kuin eläintarhassa aitojen sisällä. Sehän se oli ajatus, kun Afrikkaa aloimme harkitsemaan matkakohteena.

Viime vuoden puolella suunnittelimme lentosafaria Johannesburgista käsin. Monien mutkien niin taloudellisten kuin kommunikaatioon liittyvien johdosta luovuimme lentosafariajatuksesta. Luovuimme ajatuksesta lentää Johannesburgiin ja päädyimme ostamaan lentoliput Kapkaupunkiin. Kun tämä päätös oli tehty, tiesin että safarille pääsy on astetta hankalampaa.

Krügerin kansallispuisto on SE puisto Etelä-Afrikassa, johon kaikki menevät safarille. Se on Etelä-Afrikan suurin leiri, Keski-Suomen kokoinen, johon tehdään vuosittain noin miljoona käyntiä. Reilun kahden viikon aikana emme ajatelleet kokea niin Kapkaupunkia, Garden Routia sekä maan sisäistä lentoa Johannesburgiin ja siitä sitten eteenpäin Krügeriin. Välimatkat Etelä-Afrikassa ovat vain niin suuret.

Krüger oli siis poissuljettu vaihtoehto tällä lomalla. Tämän jälkeen aloimmekin miettimään, että missä voisimme kuitenkin päästä kokemaan vaihtoehtoisen, ei ehkä ihan niin mielenkiintoisen safarin. Helpommin sanottu kuin tehty. Tässä suhteessa matkaa ja safaria olisi pitänyt suunnitella paremmin jo hyvissä ajoin Suomessa. Tiesin, että Garden Routin jälkeen olisi muutamia safarivaihtoehtoja. En tosin osannut arvata, että kaikki majoituspaikat niissä oli loppuunmyyty. Plettenbergissä vietimme erään hotellin aulassa pari tuntia etsien netistä vaihtoehtoja. Suurin osa paikoista oli loppuunmyyty ja tarjolla olevien paikkojen hinnat hirvittivät.

Aikamme tilannetta punnittuamme päädyimme majoittumaan Sibuyan kansallispuiston Forrest Campiin kahdeksi yöksi. Se ei ollut todellakaan halpa ratkaisu. Toisaalta vietimme 10-vuotis kihlapäivää kyseiseen aikaan ja ajattelin, että sitä voitaisiin jollakin tavalla juhlistaa. Vaikkakin tuntui siltä, että turisteja kupataan oikein kunnolla.

Ennen Sibuyaa vietimme yhden yön satama- ja teollisuuskaupunki Port Elizabethissä, josta ajoimme reilut sata kilometriä itään Kenton-on-Sea nimiselle paikkakunnalle, josta edelleen oli venekuljetus luonnonsuojelualueelle. 

Vietimme Sibuyassa siis kaksi yötä. Tänä aikana kävimme neljällä safarilla. Aamusafareilla liikenteeseen  lähdettiin silmät ristissä kuuden jälkeen ja iltapäivällä lounaan jälkeen noin neljän aikoihin. Etelä-Afrikan safareita mainostettaessa käytetään usein termiä big five. Kuvittelin pitkään, että kysymys on nimensä mukaisesti viidestä pelkästään fyysisesti kookkaasta eläimestä. Myöhemmin kävi ilmi, että metsästäjät ovat käyttäneet termiä viidestä eläimestä (leijona, leopardi, elefantti, sarvikuono, afrikanpuhveli), jotka ovat haasteellisimpia ja vaarallisimpia metsästää jalkaisin.

Sarvikuonoja metsästetään edelleen salaa, vaikka siitä on säädetty ankarat rangaistukset: useamman vuoden vankilatuomio sekä kaadetun eläimen korvaus uudella. Puistonvartijoilla on ymmärtääkseni kiistanalainen oikeus ampua salametsästäjä. Meidän safareilla ei ollut aseita mukana. Safarioppaamme ei myöskään suostunut kertomaan, kuinka monta sarvikuonoa heidän maillaan oli. Hän ei kuulemma saisi kertoa tietoa edes vanhemmilleen.

Pari päivää Sibuyassa oli omalla tavallaan "intiimi" kokemus. Ruokailimme ja kävimme safareilla samalla pienellä muutaman hengen porukalla. Meistä piti koko ajan huolta miellyttävä nuori mies Dave. Läheisimmäksi muodostui englantilainen parikunta ja lupasimme olla heihin yhteydessä matkan jälkeen. Ajattelin pitää lupauksen, oletettavasti perinteisin menoin, sillä he eivät ole somella tavoitettavissa. Pitäisi vihdoin ruveta tuumasta toimeen.

Sibuyan telttamajoitus