Mandela, UKK ja ilmailua Kapkaupungissa

Niinhän siinä sitten taas kävi, että Etelä-Afrikan lomavuodatus jäi loppusinettiä vaille kesken. Viimeisiksi lomapäiviksi palasimme takaisin Kapkaupunkiin. Yksi keskeinen nähtävyys oli vielä kokematta.

Robben Island

Kolmentoista kilometrin päässä V/A waterfrontista sijaitsee saari, jossa sijaitsee vankila. Muutaman kilometrin levyinen ja pituinen lättänä saari on suosittu turistikohde ja oppaassa suositeltiin ostamaan liput jo viikkoja ennen vierailua. Näin emme tehneet, vaan kokeilimme onneamme heräämällä suhteellisen aikaisin ja suuntaamalla suoraaan hotellilta lipunostoon. Kaikki aamupäivän liput olivat loppuunmyyty, mutta saimme liput kuitenkin samalle päivälle klo 15:00 lähdölle.

Vankilasaarella virui apartheidin vastaisen taistelun vuosina 18-vuotta myös tuleva presidentti Nelson Mandela. Ennen kuuluisaa vankilaa, saari oli toiminut spitaalisiirtolana vuoteen 1931 asti ja tämän jälkeen sotilastukikohtana 1960-luvulle asti. Viimeiset poliittiset vangit vapautettiin saarelta 1990-luvun alussa.

Entinen mielipidevanki toimi meillä oppaana. Kieltämättä se toi oman leimansa vierailulle. Matkoihin saarelle ja takaisi meni yhteensä noin tunti. Vankilavierailun lisäksi ajelimme bussilla ympäri saarta. Pysähdyimme muun muassa kalkkikivilouhokselle, jossa vangit tekivät pakkotyötä.

Vartijat asuivat saarella ja siellä oli aikanaan kaikki tarvittavat palvelut. Toisessa yhteydessä kuulin, että saarella olisi kasvanut lapsi, joka olisi päässyt ensimmäisen kerran "ulkomaailmaan" seitsemän vuotiaana.

Nelson Mandelan kuuluisista ajatuksista juuri tänä päivänä haluan nostaa esille seuraavan:

Kukaan ei synny vihaamaan toista ihmistä ihonvärin, taustan tai uskonnon vuoksi. Ihmisten on pakko oppia vihaamaan ja jos heidät voi opettaa vihaamaan, heidät voi opettaa rakastamaan, sillä rakkaus tulee ihmissydämeen luonnollisemmin kuin sen vastakohta.

Suomeen palattuamme useimmiten kysyttiin seuraavista:

- Sää oli suomalaisittain kiva, jos ei pidä ylenmääräisestä helteestä ja tukahduttavasta kuumuudesta. Mahdollisuus kerrospukeutumiseen auttoi joissakin tilanteissa meren äärellä, jossa saattoi olla vähän vilakkaakin.

- Hintataso oli keskimäärin jonkin verran suomalaista halvempaa ruuan ja juoman suhteen. Muutaman silmäyksen perusteella pidin kuitenkin vaatteita suhteellisen kalliina. Luottokortti toimi maksuvälineenä lähes joka paikassa. Sen sijaan rahanvaihto pankissa oli varsinainen prosessi. Piti täyttää ja allekirjoittaa jos jonkinnäköistä paperia ja blankettia.

- Kyllä, tuntui ihan turvalliselta niihin aikoihin ja niissä paikoissa joissa liikuimme.

- Kauppojen aukiolo ei ollut niin vapaata kuin Suomessa nykypäivänä. Lauantaisin kaupat sulkeutuivat jo alkuiltapäivästä  ja sunnuntaisin useat liikkeet olivat kokonaan kiinni.

- Etukäteen jännitin miten pärjäämme sähkölaitteiden latausten kanssa. Meillä oli olemassa yksi adapteri, mutta onneksi monessa hotellissa oli paikkoja europistokkeille ja hotelleissa oli myös laina-adaptereita.

- - -

Kuten edellisessä safaripostauksessa mainitsin, alkuperäinen ajatus meillä oli lentää Johannesburgiin ja toteuttaa viikon mittainen lentosafari. Tämä suunnitelma kariutui, mutta se ei estänyt kuitenkaan pientä lentoreissua Kapkaupungissa. Vuokrasimme koneen jo eläköityneen Yhdysvalloista Etelä-Afrikkaan muuttaneen opettajan kanssa. Tarkoitus oli ilmailla useampaankin otteeseen, mutta ensimmäisellä kerralla tuuli oli lentämiseen aivan liian navakka ja muutamaa päivää myöhemmin jatkoimmekin jo matkaa eteenpäin.

Toteutuneella lennolla ihailimme noin tunnin ajan Kapkaupunkia, Robben Islandia, Hyväntoivonniemeä ja rannikkoa.