Viikko Nizzassa: Nizza

Viimeinen puoli vuotta on ollut kovin työntäyteinen. Vuoden alussa tapahtui organisaatiouudistus, jossa minä ja kollegoitani siirrettiin valtion sisällä toiseen organisaatioon. Tuli vähän uusia kollegoita ja esimiehiä. Siinä sivussa vähän uusia vastuita. Töistä ja niiden jakamisesta puhuttiin paljon vuoden kuluessa. Ehkä ensi vuonna päästään puheista tekoihin. Toisaalta seuraava organisaatiouudistus kolkuttaa jo oven takana parin vuoden päästä. Kaikki ei ole mennyt täysin putkeen, mutta uusi esimieheni ansaitsee pisteet siitä, että olemme voineet veistellä kuivakkaa huumoria pitkin matkaa. Olemme naureskellen todenneet uuden organisaation tehneen kärjistäen kaikkensa "sabotoidakseen" työtäni, mutta eivät ole onnistuneet viemään iloa työstäni - kuin hetkittäin. 

Olin alkusyksystä laskeskellut, että marraskuun puolivälin tienoilla on töiden kannalta loistava aika pitää lomaa. No, ei se ihan niin mennyt. Pääsin toki viikon lomalle niin kuin suunniteltu, mutta otin duunipuhelimen matkaan mukaan. Katsoin postit ylimalkaisesti iltaisin, jotta paluu töihin olisi viikon loman jälkeen helpompi. Tiesin loman jälkeen tasan tarkkaan mihin sähköposteihin pitää vastata ensimmäisenä ja mistä jatkaa seuraavaksi. 

Kieltämättä lentolippuja ostaessa ja matkaan lähtiessä kävi mielessä vajaan puolen vuoden takainen hetki, kun kansallispäivä muuttui kaaokseksi kaistapään kaahaillessa Nizzan rantabulevardia parin kilometrin matkan niittäen kymmeniä kuolonuhreja matkan varrelle. (Satunnaiset) kaistapäät eivät ohjaile sitä, tuenko Ranskan tai jonkun muun Euroopan maan matkailua loma-aikoina. Jos matka suuntaa kauemmaksi, niin sen verran virkamiesuskoinen olen, että katson ulkoministeriön matkustussuositukset ennen lipun ostamista. 

Nizzan rantabulevardi

Olin "reipas" ja varasin hotellin ensimmäiselle kahdelle yölle etukäteen. Jätin mahdollisuuden vaihtaa paikkaa, jos hotelli ei miellytä. Jätin myös mahdollisuuden vuokrata auton, jos haluaisimme jostain syystä lähteä liikekannalle. Luonnollisesti kävi niin, että pysyimme samassa hotellissa koko loman ajan (vain huone vaihtui pari kertaa), emmekä vuokranneet autoa. Hotelli Vendôme oli 1800-luvun loppupuolen herrasväen viehättävään kaupunkitaloon rakennettu hotelli. Maksoimme kahden hengen huoneesta vajaat 60 euroa yöltä ja hintaan sisältyi perusaamiainen. En voi sanoa Nizzan olevan lomakohteiden halvimmasta päästä, mutta pystyimme kuitenkin ainakin turistiajan ulkopuolella elämään suhteellisen pienellä budjetilla. 

Pari ensimmäistä päivää vietimme Nizzan kaupungissa. Kaikissa matkaoppaissa oli mainittu kaupungin maamerkki, hotelli Negresco. 1980-luvulla hotelliin majoitettu Zairen presidentti Mobutu Sese Seko loukkaantui majapaikasta, jonka nimi hänen mielestään pilkkasi mustaihoisia. Ehkä hän ei ollut tietoinen siitä, että loistohotellin rakentaminen oli romanialaisen miehen nimeltä Negrescu päämäärä. Vuonna 1913 avajaisissa valtavan Nikolai II tilaaman kattokruunun loisteessa juhli lukuisia kruunupäitä. Noin sata vuotta myöhemmin hotellissa juhli 60-vuotispäiviään Björn Wahlroos suomalaisen yritysmaailman kerman kanssa. Olen aina ajatellut, että palkkatyöläinen voi käydä yksillä drinksuilla hienossakin hotellissa. Rajansa kuitenkin kaikella. Drinksut taisivat olla hotellin baarissa yli parikymppiä. Päädyimme juomaan kahvit. Niistäkin sai muistaakseni pulittaa seitsemän euroa kipaleelta. Ei santsattu. 

Hotelli Negresco

Hotelli sijaitsi vajaan kymmenen kilometrin mittaisen palmujen reunustaman rantabulevardin (Promenade des Anglais) parhaalla paikalla. Rantabulevardilla itsessään ei ollut juurikaan elämää sesonkiajan ulkopuolella. Rantaravintoloista taisi sesongin ulkopuolella olla auki yksi tai kaksi. Kuvittelisin sen kuhisevan elämää kesäaikaan. Vanhan ja uuden kaupungin rajalla oli 12 hehtaarin viheralue Promenade de Paillon. Puretun betonin tilalle oli rakennettu lasten leikkipaikkoja ja lukemattomia vesisuihkuja sekä istutettu kukkia, kasveja ja puita

Vuonna 1863 Pariisista pääsi junalla Cannesiin, eikä matkaan kulunut kahta vuorokauttakaan! Paljon on vettä virrannut Seinessä sen jälkeen, sillä nykyään junamatka Pariisista Nizzaan kestää suunnilleen saman ajan kuin Helsingistä Joensuuhun. Tämä tuli todistetuksi, kun ystävämme saapui meitä moikkaamaan lomamme viimeisinä päivinä. Olin ehdottanut visiittiä puolihuolimattomasti facebookissa. Ensin vastaus oli ei, vain hetkeä myöhemmin ystäväni ilmoitti tsekanneensa lento- ja junalippujen hinnat ja ilmoitti ostaneensa liput (peruutusoikeudella). Kun olin tajunnut, että Pariisin ja Nizzan välimatka vastaa Helsinki - Sodankylä väliä, ajattelin ettei ystävä todellakaan tule kaupunkiin. Asia konkretisoitui viimeistään siinä vaiheessa, kun odotimme ystävän junaa saapuvaksi Nizzan juna-asemalla!

Kaupungin alkupisteessä, vanhan kaupungin kujilta löytyivät bistrot ja baarit.  Torilla oli maanantaisin valtavat antiikkimarkkinat! Sokkeloiseen vanhaan kaupunkiin päädyimme ystävämme kanssa kuohujuomalla aloitetun päivän päätteeksi syömään. Summan mutikassa ruokapaikaksemme valikoitui hurmaavan italialaisen kokin pitämä Chat noir chat blanc. Ruoka oli hyvää ja palvelu loistavaa. Paikassa kävi vain käteinen, josta seurasi:

- Miksi rahanhakureissulla kannattaisi valita lähin automaatti, kun massia voi hakea kilometrinkin päästä. 

- Miksi loukata itsensä, kun mahalaskun kivetykselle tehdä kauniisti ja itseään vaurioittamatta. 

Ruokailun jälkeen italialaiskokki saatteli meidät läheiseen jazz-baariin jatkamaan iltaa!