Talvilomalta kotiin palatessa

Olen tottunut siihen, ettei talvi tule Helsingissä ennen vuoden vaihdetta. Olen myös tottunut siihen, että talvi tulee viimeistään sinä aikana, kun vietämme talvilomaa jossain päin maailmaa. Tänä vuonna niin ei käynyt. Olemme meteorologien mukaan Etelä- ja Lounais-Suomessa uuden ongelman äärellä. Miten määritellään se, että vuodenaika vaihtuu suoraan termisestä syksystä termiseen kevääseen? Tämä on tilanne, jos alkuvuoden aikana ei enää tule kylmää jaksoa. Tällaista ei ole koskaan ennen tapahtunut. Tosin joskus kylmä jakso on tullut vasta maaliskuussa. Talven sijaan saavuimme kuluvan vuoden reissultamme keskelle harmautta, voimakkaan matalapaineen rintamaan - Dennis -myrskyyn.

Mitä mielessäni pyöri palatessamme kotiin pieneltä Floridan kierrokselta ja kymmenen päivän Karibian risteilyltä?

• Matkatili on tyhjä. Niin kuin aina aikaisemminkin, on aika palata töihin ja säästämään rahaa uusiin matkaunelmiin. Matkan aikana keskustelimme mieheni kanssa siitä, miltäköhän tuntuisi risteillä reilun sadan päivän ajan maailman ympäri. Mieheni kädet huitoivat pyörylää, kun hän kuvaili miltä hän näyttäisi matkan jälkeen. Totesin, että hän palaisi lihaksikkaana pallona, koska olisi notkuvien pitopöytien lisäksi olisi aikaa käydä kuntosalilla.

• Olisin voinut jäädä reissulle pidemmäksikin aikaa kuin kahdeksi viikoksi. En tiedä milloin olisi alkanut kyllästyttämään. Mieheni vakuutteli useaan kertaan, että pitää palata, jotta voi taas aikanaan lähteä. Vaikka en työasioita jatkuvasti lomalla miettinytkään, ne livahtivat ajatuksiini ajoittain. Ehkä tämän vuoksi paluu vaivasi enemmän kuin normaalisti. Olen työskennellyt viimeisen vuoden hankkeessa, jonka piti olla valmis jo vuosi sitten. Erilaisia mutkia ja töyssyjä on matkan varrella ollut. Niitä on setvitty niin omin kuin coachin voimin. Odotukset kuluvan vuoden tekemisille on monin eri tavoin niin mittavat etten tiedä miten päin olisin. Vuoden vaihteessa hyvästelin kymmenen duunikaveria, joista muutama palasi rekrytoitikierroksen päätteeksi. Työpaikan tilanne vaivaa mieltä jo ennen kuin olen edes palannut. Jotta vähän pystyin orientoitumaan tulevaan, avasin sähköpostin. Saapuneen 250 sähköpostin määrä ei nykyään kerro kamalasti, koska suuri osa viestiketjuista on siirtynyt Teamsiin.

• Toinen meistä oli varautunut lomalta paluuseen niin, että lennon jälkeinen päivä oli vapaa. Toinen sen sijaan oli lupautunut ensin kouluttamaan päivän ajan ja muutaman tunnin tauon jälkeen mieheni paineli vakituisen duuninsa yövuoroon.

• Muutama oli yllättynyt ennen matkaamme kuullessaan risteilysuunnitelmamme. Eräs kollega totesi meidän keski-ikäistyneen. Ensin taistelin ajatusta vastaan ja sitten mietin, että minähän olen tukevasti keski-ikäinen. Jo useampi vuosi sitten kampaaja totesi, että minulla on harmaita hiuksia. Huomaan niiden lisääntyneen. Ei ne pelkästään töistä ole tulleet, vaan vuosista. Liittyykö sitten keski-ikäisyyteen tai ei, mutta matkoilla voimme tehdä ja teemme juuri sitä mitä haluamme (talouden sallimassa määrin). Se voi tarkoittaa Karibian risteilyä hetkenä, jolloin matkaa suunnitellessa on sen verran väsähtänyt ettei jaksa edes ajatusta mahdollisesta jokapäiväisestä majoituksen järjestelemisestä. Toisena hetkenä ja hyvien nettiyhteyksien äärellä se voi tarkoittaa joka päivä uutta majapaikkaa tai vaikkapa telttamajoitusta - niin kuin taannoin Islannissa.

• Kotona kaikki oli juuri niin sekaisin kuin miten me tavarat jätimme. Kukaan ei petaa sänkyä päivän aikana ja pöydät eivät notku lounaalla ja illallisella valmiita ruokia. Maisema ei vaihdu päivittäin. Meillä on pari päivää aikaa laputtaa kamaa kuluvalla viikolla alkavaan kirpputoripöytään ja valmistin tupla-annoksen jauhelihakeittoa kulukuurin aloittamiseksi.

• Kävimme ennen reissua useamman vuoden tauon jälkeen matkailumessuilla. Vaikka ei pitänyt, keräsin niiltä liiankin ison kasan erilaisia esitteitä. Istahdin palattuamme sohvalle ja aloitin selailun; kaukomatkoja, patikointimatkoja, kiertomatkoja, risteilyjä ja lähialuematkoja. Saa nähdä mitä tuleman pitää. Vielä ei ole mitään ajatusta.