Luminosan kyydissä

Costa Luminosa (Jamaika, Ocho Rios)

Talven 2020 matkakohteeksi valikoitui Karibian risteily. Se ei suinkaan ollut ensimmäinen eikä viimeinen vaihtoehto. Muutamaa kuukautta ennen lähtöä selasin kiivaasti erilaisia vaihtoehtoja. Pohdinnoissa oli niin Japanin eteläisin saari, Meksiko, Malediivit sekä Vietnam - vain muutamia mainitakseni. Ongelmaksi muodostui se, että kuvissa aivan mahtavilta näyttävät hotellit olivat joka paikassa t-o-d-e-l-l-a kalliita. Toisaalta en jaksanut ajatusta, että etsisimme paikan päällä majoitukset. Koskaan emme näin toimiessamme ole pusikossa joutuneet majoittumaan, mutta ajoittain yösijan löytäminen voi viedä yllättävänkin paljon aikaa - varsinkin, kun nettiyhteydet maailmalla ovat mitä ovat ja wifin löytäminen voi joskus olla pienen työn takana.

Muistaakseni ostimme sekä risteilyn että lennot Floridaan mustana perjantaina. Koska emme olleet toimineet ennen tuota hullunmyllyä, jäimme odottamaan josko musta päivä ratkaisisi vaihtoehtojen haasteen. Jotain pientä taloudellista hyötyä ajankohdasta oli, mutta ei merkittävää.

Viisi vuotta sitten risteillessämme päädyimme Celebrity Cruisesin laivalle ja tänä vuonna sopivimman reitin ja hinnan perusteella Costa Cruisesin Costa Luminosan kyytiin. Costa on italialainen risteily-yhtiö, joka on perustettu 1800 -luvun puolivälissä rahtiliikenteeseen, mutta noin sata vuotta myöhemmin se siirtyi risteilytoimintaan. Tällä hetkellä maailmalla seilaa yli kymmenen alusta. Lippulaiva on Turun telakalla rakennettu, 2019 luovutettu Costa Smeralda. 

Emme kymmenen päivän risteilyn aikana osallistuneet hirvittävästi laivalla järjestettyihin ohjelmallisiin osuuksiin. Edelliseltä risteilyltä minulle oli jäänyt hyvä fiilis kapteenin pitämästä esittelytilaisuudesta ja tällä kertaa menimme kuuntelemaan Costan yleisesittelyä laivasta ja firmasta. Sieltä jäi muutama asia mieleen:

• Costalla työskentelee 22 000 henkilöä ja kansallisuuksia on 70. Töitä tehdään seitsemänä päivänä viikossa, 11 tuntia päivässä. Työsopimus solmitaan normaalisti neljästä yhdeksään kuukauteen.
• Joka toinen vuosi kaikki laivat nostetaan telakalle ja niille tehdään huolto/facelift, jolloin muutetaan osia ja maalauksia.
• Komentosillalla on aina neljä henkilöä tähystämässä. 
• Kaikista kohteista, vain Singaporessa ja Miamissa, alukseen saapuva luotsi voi ottaa laivan ohjauksen haltuun. Muutoin heidän tehtävänään on antaa ohjeita aluksen turvalliseen saapumiseen avomereltä satamiin ja niistä ulos.
• Meidän laivalla ruoka- ja juomaosasto oli suurin 450 henkilöllä. Heistä 150 työskenteli kokkeina.
• "Wasted food, wasted money"; 140 000 tonnia ruokaa menee hukkaan vuodessa. Tätä pyritään vähentämään koko ajan pyytämällä, ettei ruokaa hamstrattaisi turhaan lautaselle sekä seuraamalla asiakkaiden kulutuskäyttäytymistä. Eurooppalaisille maistuu erilaiset pöperöt kuin amerikkalaisille. Kävi myös ilmi, että jenkit haluavat illallisella aiemmalle kattaukselle ja eurooppalaiset myöhemmälle. Minulle oli yllätys, että ruokaa voidaan dumpata mereen tietyn matkan päästä rannasta. En tiedä jätettiinkö paskasta puhuminen tarkoituksellisesti väliin.
• Koska jätteiden käsittelystä ei puhuttu, jäimme myös miettimään miksi Costa Concordiaa ei mainittu. Concordiahan oli se surullisen kuuluisa Italian rannikolla vuonna 2012 karille ajanut laiva, jossa noin 30 ihmistä kuoli. Kenollaan ollut laiva nostettiin pystyyn ja siirrettiin romuttamolle. Laivan kapteeni tuomittiin 16 vuoden vankeuteen. Varmaankin lähes kaikki tuon onnettomuuden muistavat ja olisi ollut mielenkiintoista kuulla mitä siitä opittiin. Surullisinta oli lukea wikipediasta jälkikäteen, että kapteeni tilasi noin tunti karilleajon jälkeen illallista itselleen ja rakastajatterelleen. Laivan kallistuksen jälkeen kapteeni määräsi sen evakuoitavaksi. Hän pakeni itse paikalta ennen kuin hengissä selvinneet matkustajat saatiin pelastettua. Kapteeni Schettino oli kertonut "pudonneensa" pelastusveneeseen.

Aika laivalla meni mukavasti rentoutuen, syöden ja kirjoja lukien. Kävimme myös kuntosalilla, jonka yhteydessä oli sekä miehille, että naisille omat saunansa. Itse kävin saunassa pariin otteeseen. Toisella kerralla kahden muun naisen kanssa ja myöhemmin sain nauttia panoraamamerimaisemasta ihan itsekseni. Hieman epämiellyttävänä kokemuksena jäi mieleen se, kun kylpylän työntekijä esitteli meille heidän tilansa ja hoitonsa. Aluksi erittäin ystävällinen henkilö muuttui kuin silmänräpäyksessä jäätäväksi, kun emme lämmenneet hänen useamman sadan euron ehdotukselleen kylpylän ja hoitojen suhteen.

Laivalla oli runsaasti iäkästä porukkaa. Huomasimme, että joskus matka voi päättyä ennen aikojaan. Viimeiseltä pysähdykseltä Meksikossa näimme laiturilla ambulanssin. Laiturille tuotiin matkalaukut ja hetkeä myöhemmin ambulanssiin siirrettiin paareilla mies. Toivottavasti hän pääsi kuitenkin hyvään hoitoon ja muita reittejä takaisin kotiinsa.

Muutamana iltana seurasimme pelejä myös kasinolla. Oli kolmen ja viiden kortin pokeria sekä tietysti perinteiset black jack ja ruletti. En itse pelannut ollenkaan, mutta oli kiva seurata muiden pelaamista. Oli viehättävä "lady eight" ja nenänsä karrelle auringossa polttanut pokerimies. Erityisesti mieleen jäi Mr Brown. Hän hävisi ruletissa kahdella kierroksella silmää räpäyttämättä noin sata dollaria (toisille ei varmaankaan mikään summa). Seuraavana iltana hänen onnensa oli ehkä kääntynyt, kun hän nautti kanssapelaajiensa huomiosta kolmen kortin pokerissa. "Olet niin onnekas" totesi nainen hänen vierellään useaan otteeseen. Tarina ei kerro kuinka paljon tämä onnekas pelaaja viime kädessä voitti tai hävisi. Oletan, että normaalisti häviöistä ei juuri puhuta.

Erityisen viehättynyt olin Costan tavasta huomioida henkilökunta illallisella. Tarjoilijat esittivät iltojen aikana joitakin omia tanssillisia ohjelmanumeroitaan ja yhtenä iltana kaikki työntekijäryhmät (siivoojat, tarjoilijat, asiakaspalvelijat jne.) esiteltiin. Tuli fiilis, että kaikkia arvostettiin. 

Risteilijät (Meksiko, Cozumel)