Kiistanalaiset asiat

Satunnaisesti luen tarkemmin Hesarin tiedesivustoja. Se on vähän perverssiä. Näinä hetkinä nimittäin joudun silmäkkäin sen faktan kanssa, että ymmärryskykyni on hyvin, hyvin rajallinen.

Siitäkin huolimatta uppouduin eilen lukemaan tieteen kiistanalaisista asioista:

• Onko kvanttitietokone jo olemassa? Uskomattoman nopeasti laskutoimituksia tekevän D-Wave 2 laskimen keskusyksikön sanotaan olevan alle 273 asteen pakkasessa, lähellä tilaa, jossa atomit eivät juuri liiku. Kvanttitietokone tarvitsee kylmyyttä ja eristetyn ympäristön. Se ei siedä tärinää, lämpöä eikä sähköisiä tai magneettisia kenttiä. Koneen sisällä on kuulemma 512 kubittia. Kaikkihan tietävät, että kubitti on kahden kvanttitilan lineaarinen superpositio!

• Onko aivojen digitointi liian kallista? Miljardin euron HBP (human brain project) kestää kymmenen vuotta ja pyrkimyksenä on mallintaa aivot tietokoneelle pienintä piirtoa myöten. Arvokkaassa pääkopassamme on 1,4 kiloa hyytelömassaa. Kokonaisuus pitää sisällään 80 miljardia hermosolua, joista jokainen yhdistyy muihin hermosoluihin tuhansien synapsien eli neuronien liitospintojen kautta. Verkosto on tiheämpi kuin internet. Vain suolakiteen kokoinen aivojen pala pursuaa tietoa ja sen tiedot vie muistitilan, joka vastaa 25 000 korkealaatuisen elokuvan tallennusta. Japanilainen K-supertietokone pystyi jäljittelemään viime vuonna ihmisen aivoja sekunnin ajan, jonka jälkeen ison koneen muisti alkoi takkuilla.

• Millainen on mustan aukon rajapinta? Kiistely mustien aukkojen olemassaolosta ja muodosta meni minulta vallan yli hilseen. Einstein ennusti v. 1916 yleisessä suhteellisuusteoriassaan perinteisen mustan aukon. Vuonna 1974 Stephen Hawking esitti, että mustasta aukosta voi tulla hieman säteilyä ulos. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin informaatiota epäiltiin pakenevan aukosta ja mikäli näin, tuottaa energia tapahtumahorisontin reunalle ns. palomuurin. Kuluvana vuonna Hawking ällistyttää tiedepiirejä ja korvaa tapahtumahorisontin näkyvällä horisontilla. 

• Yli 95 prosenttia maailmankaikkeuden aineesta on yhä kateissa. Se on joko pimeää energiaa tai ainetta. Niitä ei ole havaittu, vaikka tutkijat tietävät niiden esiintyvän. Missä ne lymyävät?

• Mikä tekee meistä ihmisiä? Ihmisen perimä on 99-prosenttisesti sama kuin simpanssilla.

• Väestönkasvun seisauttamiseen ei ole löytynyt ratkaisua. Vuonna 1800 maapallolla eli miljardi ihmistä. Väliluvun on ennustettu kasvavan yhdeksään miljardiin vuonna 2050. Tätä kirjoittaessa eräänä satunnaisena hetkenä väkiluku on worldometersin mukaan 7 219 971 290.

• Syövän hoidossa on edistytty, mutta se on silti yleisimpiä kuolinsyitä. Miksi emme voita sitä?

• Valtamerten pohjista 95 prosenttia on kartoittamatta. Mitä sieltä löytyy?

• Aurinkokuntamme ulkopuolelta on löydetty lähes 2000 planeettaa. Voiko olla mahdollista, että olemme yksin universumissa?

- - -

Myös ihmismieli menee usein ymmärrykseni ulkopuolelle. Kiistanalaista lienee, miksi Suomessa elää niin ahdistunut ja masentunut kansa.

Aina satunnaisesti tulee eteen tilanne, jossa joku asiayhteys tuo mieheni mieleen erään tarinan parin vuosikymmenen takaa. Se menee seuraavasti:

Oli 1990-luvun alkupuoli. Mieheni opiskeli Helsingissä tradenomiksi ja asusti kimppakämpässä Länsi-Pasilassa samassa opinahjossa opiskelevan pojan kanssa. Erään koulupäivän jälkeen mieheni palasi asunnolle ja näki kämppiksensä lukevan ohutta kirjaa. Paljastui, että läpyskä oli Joensuun yliopiston yhteiskuntapolitiikan laitoksen pääsykoekirja ja mikä parasta, muita pääsykoekirjoja ei ollut.

Kaverukset jatkoivat lukujaan yhdessä tuumin ja sparrasivat toisiaan. Pääsykokeiden aika tuli. Mieheni oli tehnyt talkootöitä lentokerhossa Turussa, sai lentotunteja halvemmalla ja päätti lähteä pääsykokeisiin pikkukoneella. Kustannustehokkaasti kaverukset välttivät Malmin lentoaseman laskeutumismaksut ja sopivat sen sijaan treffit Hyvinkäälle, jonne kämppis tuli noukittavaksi mukaan matkaan. Hotelliyö oli varattu legendaarisesta Joensuulaisesta hotelli-ravintola Jokelasta. 

Tulosten selvittyä mieheni muutti Joensuuhun, mutta kämppis ei tuolloin saanut opiskelupaikkaa. Tiet erosivat ja yhteydenpito oli vuosien ajan vähäistä. Teneriffan matkan aikana ex-kämppis laittoi facebookin kautta viestin miehelleni. Toivomuksena oli, että mieheni opettaisi häntä retkiluistelun saloihin. Sovittiin, että asiaan palataan reissulta paluumme jälkeen. 

Palasimme Suomeen. Ei mennyt montaa päivää, kun kämppiksen facebook -sivuille tulevien kirjoitusten perusteella saattoi päätellä hänen tehneen itsemurhan.

Ilman kämppistä ja hänen lukemaansa läpyskää emme mieheni kanssa olisi koskaan tavanneet.