Pilanimet ja viikonlopun viettoa

Ei ole mitenkään huvittavaa, että lentokone törmää hallitsemattomasti maahan. Annoin kuitenkin itselleni vapauden hihitellä useampaan eri otteeseen San Franciscon lentokentällä muutama viikko sitten sattuneen turman kuskien kustannuksella. Kalifornialaisella televisiokanavalla uutisankkuri kertoi turmalentoyhtiö Asianan pilottien nimien olevan Ho Lee Fuk (holy fuck), Sum Ting Wong (something wrong) ja Wi Tu Lo (we too low). 

Pilkan kohteeksi joutunut lentoyhtiö harkitsee oikeustoimia.

Oli toinenkin uutinen, joka sai hymyn huulille. Yle uutisoi taannoin, että kannabiksen viljely pellonpientareilla on lisääntynyt: "Poliisi niittää löytyneet kannabisviljelmät välittömästi ja ne kuivataan ja hävitetään polttamalla."

- - -

Nukuin viime yön omassa sängyssä, sitä edellisen yön kodin terassilla ja tätä aikaisemmat kolme yötä veneessä. Emme olleet missään reissussa, mutta mukavaa oli. Mukavaa oli, kun saattoi nukkua missä halusi – omasta vapaasta tahdosta. Kukapa nyt pellon pientareella tai sillan alla huvikseen nukkuisi. Viileässä on kiva nukkua, mutta viileässä ei ole kiva herätä (nimim. kesämökiltä on kokemusta).

Meillä oli viime viikonlopun kylässä kolme pientä ja kaksi vanhempaa. Annoimme heille käyttöönsä kodin yläkerran makuupaikat neljäksi yöksi. Riippuen minun ja mieheni työvuoroista aina toinen meistä hiipparoi yön pimeinä tunteina ensimmäisenä veneeseen nukkumaan. Toinen jäi valveille rupattelemaan, muistelemaan menneitä ja ratkomaan arvoituksia tai leipomaan maailmasta ehkä astetta parempaa. Mikäli naapurit olisivat nähneet aamuyölliset hiipparointimme, olisi taloyhtiössä varmaan levinnyt juoru parisuhdekriisistä.

Taloyhtiömme pihamaalla on leikkipaikka. Lapsille löytyi sieltä mieluisaa puuhaa kodin kirjahyllystä havaittujen Aku Ankkojen lisäksi. Kolme vierekkäistä kiikkua, joissa he olisivat voineet viettää aikaa loputtomiin – mikäli paikalla olisi taukoamatta ollut joku aikuisista antamassa lisää vauhtia. Kerrankin porukkaa oli sen verran, että kaikki letut tekivät kauppansa ja ahvenanmaalainen pannukakku maistui onneksi muillekin kuin minulle. Edesmenneen isäni reseptillä tehty vatkattu marjapuurokattilallinen ei sen sijaan kadonnut parempiin suihin. Sitä saamme lusikoida mieheni kanssa vielä koko viikon.

Oli mukavaa, kun ympärillä oli elämää, suuria tunteita, vauhtia ja vaarallisia tilanteita :)

Sää oli viikonlopun aikana välillä koleahko, tuulista keliä luvattiin ja ajoittain ropsahti muutama sadekuuro. Vaikka helteisestä kelistä sai vain unelmoida, pystyimme viikonlopun aikana veneilemään, seikkailemaan Suomenlinnassa ja käymään Linnanmäellä. Pitseria Nikolain hinnoittelupolitiikka sai näppyjä naamaani. Pitsan puolitus olisi ollut kolme euroa ja lasten limpparit olivat ilmeisesti lähes neljä euroa kappale. Linnanmäellä sen sijaan iloitsin siitä, että huvipuistossa oli useampi pienille lapsille ilmainen laite. Kuvittelin/muistelin, että kaikella rahastetaan.

Suomenlinnan luolissa seikkailemassa.

Lauantain venereissulla kävimme katsomassa suurten laivojen matkan jatkumista pois Helsingistä. Harmajan majakalla asti emme tähän mennessä olleetkaan käyneet omalla veneellä. Veneillessä todistimme myös museolentokone DC-3:n ja vesitason ylilennon merellä. Huima näky!