Jaakko heitti kylmän kiven

"Miehekäs Jaakko – apostoli Jaakob Sebedeuksen poika – päättää naisten viikon. Hän on hyvin merkillinen mies. Hän heittää kylmän kiven veteen ja lopettaa kansanomaisen uimakauden, hän naulaa tuohen kiinni ja houkuttelee lapset papumaahan, hänen päivänään on kirppujen kutuaika, ja hän jakaa kirput antaen rikkaaseen taloon kapan, köyhään kaksi, jne. – Tähän tapaan vanha kansa luonnehtii Jaakon päivän aikaista kesää. Kesän korkein piste nyt sivuutetaan. Yöt pitenevät ja tummuvat, syyskesä alkaa."

Vietin Jaakon päivänä normipäivän töissä, mutta johtuen kesäkuisesta työpaikan vaihdoksesta, saatoin ensi kertaa elämässäni kipittää lounastauolla Kolera-altaalle katsomaan Suomen Epätieteellisen Seuran järjestämää kylmän kiven heittoa. Ilmeisesti heitto oli järjestyksessään viidestoista ja tämän kesän uimavedet jähmetti jäätelötehtaan peruskivi. Epätieteilijöiden kertoman mukaan kiven heitossa käytettiin erityistä kvanttitähtäintä.

Kylmä kivi lennähti Kolera-altaaseen.

Tänä päivänä Jaakon päivä tunnetaan erityisesti em. kylmän kiven heittoseremoniastaan. Sen sijaan menneiltä ajoilta kansan suusta on saatu tietoja Jaakon päivän pyhittämisestä. Lattiat puhdistettiin ja ripoteltiin niille lehtiä kuin juhannuksena, korkeintaan iltapäivällä oltiin töissä. Tällöin vältettiin kolinatöitä, kuten pesukartulla lappaamista ja kirveellä hakkaamista. Itä-Suomessa Jaakon päivää on kutsuttu Ukon pyhäksi tai Ukon päiväksi. Ukkosilmoja torjuakseen kansa vältti kaikkia toimia joista syntyi melua tai kolonaa. Viljaa ei puitu, kangasta ei kudottu eikä lankaa kehrätty, eloa ei leikattu eikä talkoita pidetty.

Jaakon päivän aikaan kaivataan poutia ja pelätään sateita. Tämän vuoksi koetetaan olla ja elää herättämättä Ukon huomiota.

Lähde: Kustaa Vilkuna, Vuotuinen ajantieto