Jääkiekkomatsi ja Micky Mouse

"Mitähän tämä kaikki tulee maksamaan" pohdin mielessäni, kun siirryimme neljän hengen porukalla ostoksinemme kohti kassaa Cernobbion automarketin sekatavarakaupassa. Oli muun muassa juustoja, marjoja, hedelmiä, leikkeleitä, jugurttia, mehuja sekä erinäinen sekalainen otos erilaisia alkoholijuomia. Viimeksi mainitut muistuttivat olemassa olostaan herätessäni ensimmäisen yön jälkeen orastavaan päänsärkyyn. Olimme viettäneet illan kämpillä Argegnossa ja pyörähtäneet illallisella pienessä ravintolassa, joka kuulemma oli juuri vaihtanut listaa ja englanninkielistä ei ollut tarjolla ollenkaan. Primien ja secondien seasta yritin valita sopivan kokoista annosta keskisuureen nälkään. Tarjoilijan suosituksesta valitsin pastaa paikallisella kalasoossilla. 

Ruokailutottumukseni eivät normaalisti ole minkään suosituksen mukaiset ottaen huomioon, että lukuisien pienten annosten sijaan saadessani ruokaa tuppaan syömään kuin hevonen. Saadessani nenäni eteen pikkupikku pasta-annoksen ajattelin, että nälkähän tästä jää. Olin väärässä, hyvin pärjäsin.

Toisena lomapäivänä suuntasimme kohti Sveitsiä. Jotta matka ei olisi ollut turhan helppo, menimme yli vuorten kiertoreitin kautta. Aikaa ei säästetty, mutta muutoin matka oli varsin mielenkiintoinen. Ja jännittävä. Hyvin kapealla tiellä, vuoren jyrkänteellä säikähdin jokaista vastaan tulevaa autoa ja jännitin kylien kapeita kujia. Eikä pelkästään ne autot, vaan myös ne eläimet! 

Rifugio Alpe di Colonno

Vuoristoseikkailulla todistetuksi jälleen tuli, että loistavaa capuccinoa Italiassa saa missä tahansa perähikiällä. Tällä kertaa tuo jumalan selän taka tarkoitti Rifugio Alpe di Colonnoa. Toisin kuin Suomessa, jossa perähikiällä voi tosin saada hyvää suodatinkahvia.

Kyllähän me aikanaan päästiin Luganoon asti. Pyörittiin lyhyesti keskustassa, nautittiin jonkun tapahtuman ilmaisista kuohuviineistä ja noustiin funikulaarilla korkeuksiin. Illan kohokohta oli Lugano - Davos - jääkiekko-ottelu, jonne päädyttiin matkaseuralaistemme ansiosta. Vaikka halli ei ollut lainkaan täynnä, tunnelma ottelussa oli aivan huikea – ainakin Luganon kannattajien päädyssä katsomoa. Kotijoukkueen kannattajat joutuivat pettymään, sillä Lugano hävisi maalein 3 – 4. Sarjajohtaja Davosin suomalaisvahvistukset laittoivat kortensa kekoon maali-iloittelussa ja mieheni nauratti kavereitaan facebookissa määritelmällään "tilanne jo 0-2 Davosille. Koistiselle syöttöpiste ja Lindgrenille maalipiste".

Luganon kannustuslauma

Lugano vs. Davos

Paluumatkaakaan ei onnistuttu taivaltamaan nopeinta reittiä pitkin. Sen sijaan ajoimme San Fedelen läpi ja kylältä löytyi vielä illan pimeydessä ravintola, josta sai ruokaa.

Ajoittain saan päähäni kummallisia kokeiluja. Jotkut niistä harmittavat. En todellakaan jää kaipaamaan tilaamaani Micky Mouse pitsaa nakit ja ranskalaiset täytteellä. Se maistui juuri niin kauhealta kuin miltä kuullostaakin. Ehkä tilatessani alitajuisesti muistelin helsinkiläisen Skifferin Surf & Turfin chorizo-makkaralla, jokiravuilla ja chilillä täytettyä pitsaa. Ehkä ajattelin, että nakit eivät italiassa voi oikeasti olla nakkeja. Seuraavalla kerralla en ajattele.