Lago di Pianon ympärikävely etc.

Jääkiekkomatsista toivuttuamme heräsimme uuteen päivään. Olimme jo Suomen kamaralla suunnitelleet lauantaille illallista Locanda dell'Isola Comacinaan. Tämä oli meille jo toinen kerta kyseisessä ravintolassa. Pöytä oli varattu klo 19:00 ja olimme hieman myöhässä ko. ajankohdasta. 

Yritimme Argegnon majapaikassa tilata taksia, mutta ainokainen taksi, jonka numeron olimme natiiviasukkailta saaneet, ilmoitti olevansa koko illan ja yön Milanossa. Vaihtoehdoksi jäi ajaa autolla Sala Comacinaan, jättää auto sinne ja palata seuraavana päivänä hakemaan autoa. Vuokra-auton kuljettajiksi oli ilmoitettu vain seurueen miespuoleiset henkilöt ja kumpikaan heistä ei ilmoittaunut vapaaehtoiseksi kuskiksi tilanteessa, jossa illallisen hintaan kuului myös valkoviini. Heti ruokailun aluksi tarkistimme, että ravintolan kautta saamme taksin. Saavuttuamme saaresta rantaan pälyilimme taksia. Ei näkynyt ja kävelimme ylös tien varteen. Ei näkynyt sielläkään. Palasimme takaisin rantaan ja löysimme mustan auton. Paljastui, ettei meillä ollut perinteistä taksia, vaan "private car with driver". 

Seuraavan iltapäivän aikana piti hakea edellisenä päivänä Sala Comacinaan jätetty auto. Helpommin sanottui kuin tehty. Netistä bussi ja laiva-aikatauluja tutkittuamme totesimme, että meillä oli ihan hirvittävä kiire. Toinen vaihtoehto olisi odottaa kaksi tuntia seuraavaa bussia. Emme jääneet odottelemaan, vaan juoksimme kiireellä kämpiltä alas rantaan. Saimme pysäytettyä bussin, joka otti meidät ilman lippua kyytiin. Kuvittelimme ostavamme liput matkan varrelta niin kuin joskus aikaisemmin olimme tehneet. Matka ei ollut kovin pitkä ja ilmeisesti yksikään lippuja myyvä tupakkakauppa ei ollut auki.

Locanda dell´Isola Comacina


Pörhälsimme Sala Comacinan ohi Ossuccioon. Kuljettaja hätisteli meidät pois ja totesimme matkustaneemme kuljettajan hyväksynnällä pummilla koko matkan. Tätähän suomalainen rehellinen ihminen ei voi hyväksyä. Ostimme myöhemmin neljä lippua Argegnosta Sala Comacinaan. Suunnittelimme, että Suomeen palattuamme lähetämme liput Comon valtiolliseen bussifirmaan ja kiitämme ko. päivänä kyseisellä linjalla ajanutta kuskia. Valitettavasti emme päässeet tuumasta toimeen, koska liput lojuvat edelleen olohuoneen pöydällä.

- - -

Patikoinnista on tullut meille satunnainen, mutta mieluinen harrastus. Edellisellä Comon matkalla jouluna 2013 teimme kaksi kävelyä ylös vuorille Rifuggio Menaggiolle ja Monte Navan maastoihin. Tällä kertaa suhteellisen aktiivisesti Comon ympäristössä vietetyn neljän päivän jälkeen tuntui siltä, että patikointi voisi olla vuoristoversiota astetta kevyempää.

Näin ollen patikoimme Como ja Lugano järvien välimmastossa ja kiersimme Lago di Pianon. Kierroksen arvioitiin kestävän noin kolme tuntia ja pysähdyksineen, maisemien ihmettelyineen meillä meni suunnilleen tuo aika. Maasto oli tasaista ja nousua ei ollut juuri lainkaan.

Päällimmäisenä reitiltä jäi ehkä mieleen aavemaisuus. Matkan varrella, keskellä metsää oli ikivanha pesula (Lavatoio del Lembra) ja suljettu leirintäalue. Onneksi ei ollut pimeää, sillä muutoin mielikuvitus olisi varmasti alkanut laukkaamaan turhan kiivaalla tahdilla.


Vanha pesula (Lavatoio del Lembra)

Hylätty leirintäalue.


Julkinen uimaranta leirintäalueen kupeessa.


Kommentit

Lähetä kommentti

Suositut tekstit