Puuhommia

Olen ollut hieman huolissani klapivarantomme hupenemisesta mökillä. Puukasoja oli vuosia sitten vähän siellä täällä pitkin tonttia. Viime vaiheessa oli enää yksi kasa viime vuonna kaadetuista puista tehtyjä klapeja sekä aivan iki, iki vanha kasa metrin mittaisia halkoja.

Kesäloman alkaessa en henkisesti ollut varautunut siihen, että mökkiä pitää lämmittää kesälläkin. Lämpötila mökissä oli lämmittämättä vajaa parikymmentä eikä se yhdistettynä kosteahkoon ilmanalaan ollut mikään ensisijainen toivetila. Toki tulen räiske on kaunista katseltavaa, mutta mielellään siitä kuitenkin nauttisin takassa muulloin kuin keskellä kesää heinäkuussa.

Puusouvin aikaan tapanani on temmeltää siksakkia pitkin pientä tonttia. Puut on hakattu klapeiksi saunan vieressä ja rangat olen kerännyt talteen toisaalla. Ohuemmista oksista olen tehnyt oksasilppua varastorakennuksen edessä ja ihan pieniä risuja olen polttanut tynnyrissä. Tänä kesänä mökillä olin asettanut miehelleni ehdon, että puita saa kyllä kaataa, mutta ensin on siivottava aikaisemmin kaadettu puu maasta pois.

- - -

Olin lainannut kirjastosta heti loman alkumetreillä Perinnemestarin klapikirjan. Tuli mieleeni, että olisi pitänyt lukea kirja parikymmentä vuotta sitten niin olisin ymmärtänyt joitakin asioita vähän paremmin. Olen aikoinaan mallioppinut isältäni, että veto saadaan kylmässä piipussa liikkeelle polttamalla  paperia nuohousluukuissa ennen varsinaisen tulen sytyttämistä. Kirjasta opin, että kun huoneilma on kylmempi kuin ulkoilma, kylmä ilma alkaa valua hormissa alaspäin. Ja aiheuttaa takan lämmittäjälle muutaman voimasanan... Kostea ja kylmä hormi alkaa vetää paremmin vasta kun tulta on pidetty uunissa jonkin aikaa.

Mieheni selasi kirjaa mökkiloman alkuvaiheessa, sai idean ja alkoi toteuttamaan sitä. Salamyhkäisyydessä alkoi syntyä jotain, mutta minulle ei kerrottu että mitä. Lopulta pääsin ihailemaan valmista tulosta, mutta ei minulla viime kädessä ollut mitään aavistusta mikä tuo puista kyhätty laitos oli.

Sahaushaarukka

Nyt voinkin astetta viisaampana ylpeästi esitellä sahaushaarukan. Kun haarukka on täynnä rankoja, sahataan koko kasa kerralla ylhäältä alas. Proseduurin jälkeen noukin maasta mittaan sahatut rangat kottikärryyn ja kiikutin edelleen parempaan talteen.

Sahaushaarukka

Opin kirjasta palamisen teoriaa, jonka olin kyllä jollain tasolla "aavistanut", kuten että puita ei kannata pilkkoa aivan pieneksi. Koska palaminen tapahtuu puun pinnalla, kymmenen pientä kalikkaa palavat nopeammin kuin kolme suurta klapia, vaikka olisivat painoltaan yhtä suuria. Maitotölkin kokoinen klapi luovuttaa lämpöä pidempään. Palamisen hiillosvaihe kestää pitkään ja tuottaa paljon lämpöenergiaa. Hiillos on puhtaan, kaikesta muusta aineesta puhdistuneen hiilen palamista. Jos hiili ei saa tarpeeksi happea, syntyy hiilimonoksidia eli häkää. Jäljelle jääneessä tuhkassa on lähinnä mineraaleja.

Niin ja mökillä ei valmistunut pelkästään haarukka, vaan myös uusi katos puiden säilyttämiseen. Eri hieno, sanon minä!

Klapikatos

Klapikatos

Olin aina kuvitellut etten jaksa hakata pöllejä kirveellä. Olin lähes väärässä. En jaksa halkoa suuria pöllejä (koska olen aina pöllin koosta huolimatta pyrkinyt lyömään keskelle), mutta sain sopivan kokoiset tuoreet puut halottua oikein hyvin. Itse asiassa kirveellä lyöminen ei ole voimalaji. Vauhtia otetaan jonkin verran pään takaa. Suurin kiihdytys tapahtuu hakkaajan edessä painovoiman avulla. Vauhti on kirveen massaa tärkeämpi voiman antaja, sillä kun vauhti kaksinkertaistuu halkaisuvoima nelinkertaistuu. Niin ja on minulle opetettu haara-asento, mikäli isku sattuisi menemään ohi.

Itse asiassa vasta kotiin palattuani luin kirjasta seuraavat ohjeet, joita en noudattanut suurempien pöllien osalta:

- Jos pölli on suuri, älä lyö tiukkaan ytimeen, vaan reunaan.

- Jos pölli on kovin suuri, lyö ulkokaarteen suuntaisesti ja veistä klapeja sivusta.