Turismi ainakin jossakin määrin perustuu turvallisuuden ja seikkailun väliselle tasapainolle. Haluamme olla mukana jossain ainutlaatuisessa, matkalla, joka on meidän omamme ja ja etsimme kokemuksia, jotka erottuvat kotimaamme arjesta. Sri Lankassa perhe-elämä, kokemukset ja maisemat olivat kyllä jotain, joka ei ollut meidän arkea.
Luin matkan jälkeen kirjaa, jossa viitattiin turismin "lieveilmiöihin" muun muassa Pohjois-Thaimaan vuoristokylissä, joissa ei kannata olettaa kokevansa jotakin koskematonta tai autenttista. Paikalliset kansat pukeutuvat perinneasuihin turisteja miellyttääkseen. Jotkut ovat turismiteollisuuden vankeja, lomiemme kulisseja, valokuvauksen kohteita.
Turistien tarve tutustua muiden ihmisten kulttuureihin ja perinteisiin asettaa vaatimuksia ihmisille, joiden luona vieraillaan. Heidän mahdollisuutensa saada osansa turistien rahoista on riippuvainen siitä, kuinka aitoina heitä pidetään. Lukemani kirjan mukaan kansojen pitää pysyä köyhänä vastakin, meidän takiamme.
Kokemukseni Sri Lankalaisessa perheessä asumisesta ei todellakaan ollut näin mustavalkoinen. Kontrastia toki oli paljonkin verrattuna länsimaiseen elämään, mutta lähtökohta ei ollut mikään pällistely, vaan kokea paikallista elämää. Toki koin, että muutaman päivän kokemuksemme ei ollut "normaalia" perhe-elämää. Sen verran kiivaassa tahdissa kävimme tutustumassa eri nähtävyyksiin muutaman päivän aikana.
No, mitä me sitten puuhasimme yhdessä ja erikseen perheen jäsenten kanssa kolmen päivän aikana?
Patikoinnit ja vesiputoukset:
 |
| Kohti Namunukulan huippua |
 |
| Namunukulan huipulla |
Patikointiin liittyvään toiveeseemme vastattiin ja vaelsimme Namunukula nimiselle vuorelle Badullan lähellä. Mukana matkassa oli autokuski, yhteyshenkilö Jayasiri sekä perheen poika Malsha. Oli täyden kuun aika ja kouluista paikallisen perinteen mukaan vapaata. Matkan varrella törmäsimme poikajoukkioon. Oli varsin söpöä, kun he halusivat esittää meille jonkun paikallisen, traditionaalisen laulun! Huipulle päästyämme emme voineet ihailla maisemia, sillä olimme pilvessä :) Runsaiden eväiden jälkeen taapersimme takaisin autolle.
Toisen vähän pidemmän kävelyn teimme perheen isän ja tyttären kanssa Rathna -nimiselle vesiputoukselle. Matka oli uniikki ja aivan ihana, suurelta osin kanavien reunoja pitkin. Vesiputous on Kandyn alueen korkein ja levein. Tänne ei matkailijat ilmeisesti juurikaan eksy, toisin kuin Ellan lähellä olleelle Ravana -nimiselle vesiputoukselle. Lisäksi kävimme myös Dunhida -vesiputouksella ja Black Pool nimisellä pienellä putouksella, jossa "kutikutikalat" söivät jalkojani luonnonvaraisesti.
 |
| Dunhida -vesiputous |
 |
| Maisemia matkalta Rathna -putoukselle |
 |
| Matkalla Rathna -vesiputoukselle |
 |
| Rathna putous ja evästauko perheen parissa |
Mahiyangana temppeli ja Dabana
Parin vesiputouksen ohella kävimme perheen isän ja tyttären kanssa Mahiyangana temppelissä. Olisin ollut vaikuttuneempi tästä buddhalaisesta temppelistä, jos emme juuri hetkeä aikaisemmin olisi vierailleet samantyyppisissä kohteissa esimerkiksi Anuradhapurassa.
 |
| Mahiyangana temppeli |
Dabana museoon saapuessamme olin jo varmaan hieman väsähtänyt pitkästä päivästä ja puuhastelusta. En tiennyt, että meillä oli tarkoitus vielä mennä ihmettelemään paikallista järveä. Tuhansien järvien maasta Sri Lankaan saapuneena Sorabora järvessä ei sinällään ollut mitään sen ihmeellisempää. Kaunis toki, niin kuin vesielementti yleensäkin. Dabana museo keskittyi esittelemään Sri Lankan alkuperäiskansojen elämää.
Bogoda ja Demodara Nine Arches sillat
Yhteyshenkilö Jayasirin kanssa kävimme tutustumassa Badullan lähellä oleviin nähtävyyksiin. 1600-luvulta olevan Bogoda -sillan on sanottu olevan Sri Lankan vanhin säilynyt puinen silta. Sillan vieressä oli myös ikivanha temppeli ajalta ennen kristusta.
 |
| Bogoda silta |
 |
| Bogoda temppelissä |
Yhdeksän kaaren "silta taivaalla" on rakennettu Ellan ja Demodaran asemien välille vajaan tuhannen metrin korkeuteen.
 |
| Hetkeä ennen tunnelin päässä oli valoa |
 |
| Demodara Nine Arches Bridge |
Kommentit
Lähetä kommentti