Jotta kaikki ei unohtuisi

Blogin kirjoittaminen ei ole innostanut viime vuosina, vaikka sille olisi luultavasti ollut keskimäärin enemmän aikaa. Eikä niinkään ettei mitään olisi tapahtunut. Huolimatta siitä, että viime vuosien yllä on leijunut koronan varjo, olemme pystyneet puuhastelemaan mieheni kanssa yllättävänkin paljon kaikkea niin Suomessa kuin ulkomailla. 

Ensimmäistä koronajoulua vietimme kokoontumisrajoitusten keskellä Turussa hissukseen. Maskit hiostivat naamaa ja hajauduimme syömään eri huoneisiin ja pöytiin. 

Koronaan sairastuin jokseenkin tasan vuosi sitten. Helposti leviävä muunnos teki tehtävänsä ja suhteellisen aktiivisen viikonlopun jälkeen yllättäen nouseva kuume kaatoi minut sohvan pohjalle. Seuraavana päivänä tekemäni testi näytti negatiivista, mutta sittemmin testin viivakaksikko loimotti punaisena. Sairastuin hetkeen, jolloin piti napottaa kotona vielä kymmenen päivää karanteenissa. Sittemmin taudin räjähtäessä käsiin karanteenisäännökset lievenivät. Pari päivää sairastin pois töistä ja sitten tulikin jo joulun pyhät. Joulun teema oli kaksin kotona. Myös miehelläni todettiin korona joulun aikaan.

Vuosi sitten oli vielä tärkeää, että sairastumisesta sai virallisen leiman koronapassiin. Niin minäkin kävelin autojen valoletkan vieressä lähellä Itäkeskusta sijainneelle parkkipaikalle, jossa teltat ja parakit oli pystytetty vain ja ainoastaan testausta varten. 

Jos ajattelen paria viime vuotta taakse päin, niin ensimmäisen koronavuoden jälkeen harva oli vielä silloin sairastunut tautiin. Tänä päivänä sairastamattomuus on yllättävämpää. Kukapa olisi 2020 -luvulle siirryttäessä ajatellut, että ainakin vuosikymmenen alussa siirrymme kriisistä kriisiin. Koronaa ovat seuranneet uutiset sodasta, inflaatiosta ja sähkön hinnasta. Korona todellakin oli vasta alkusoitto. 

Jotta koronavuodet eivät täysin unohtuisi tai sekoittuisi tuleviin vuosiin mietin miltä erityisesti ensimmäinen koronavuosi tuntuikaan.

• Aika ennen koronaa tuntui huolettomalta. Taudin myötä arki muuttui voimakkaalla tavalla. Arkipäivään muodostui yllättäviä uhkia. Olimme viettäneet hyvin suojattua elämää ja yhtäkkiä kaupassa käynti oli riskikäyttäytymistä. Tulevaisuus ja nykyisyys ei ollut sitä mitä kuvitteli ja tulevaisuus oli sumuisempi ja hähmäisempi. 
• Tautiin sisältyi kokemus hyvin syvällisestä kontrolloimattomuudesta ja myös aikakäsityksen muutoksesta. Meidän ei ole tarvinnut pelätä kuin hämähäkkejä tai ahtaita paikkoja. Kuolemanpelko tuli elämään konkreettisesti. 
• Kukaan ei arvannut tai odottanut, että maailmanlaajuinen pandemia leviää idästä ja sekoittaa koko maailman. Kukaan ei tiennyt kauanko tämä kestää ja kuinka tilanteesta päästään tästä pois. 
• Monet ennenkuulumattomat asiat muodostuivat (väliaikaisesti) normaaliksi. Maaliskuussa 2020 eduskunta siunasi valmiuslain käyttöönoton, yli 10 hengen kokoontumiset kiellettiin, maahantuloa rajoitettiin, ravintolat suljettiin, koulut ja monet työpaikat siirtyivät etämoodiin. Korona vaikutti meihin eriarvoisesti. Itse kuuluin niihin kermaperseiksikiin mainittuihin, jotka saattoivat vaan jäädä töiden kanssa etämoodiin. Arvelutti Uudenmaan sulun jälkeen matkustaa ensimmäisen kerran mökille Pohjois-Karjalaan. Nettikirjoituksista välittyi ajoittain vihamielinen suhtautuminen uusmaalaisiin.
• Kokemus kosketti kaikkia ja se tuli täysin odottamatta. Faktoihin ei voinut takertua, kun niitä ei ollut.
• Meillä oli tauti, joka ei osoittanut niin tappavaksi kuin aluksi luultiin, mutta siitä huolimatta aivan perusterveitä nuoriakin ihmisiä menehtyi tautiin. Tämä oli hyvin poikkeuksellinen ja uusi kokemus.
• Lockdownilla saatiin tukahdettua tautia ja suojeltua sairaanhoitojärjestelmää, mutta sosiaaliset ja taloudelliset seuraukset olivat valtavia ja kukaan ei ehkä vielä tiedä millaisia pidemmän ajan vaikutuksia viime vuosien tapahtumilla on mielenterveyteen tai vaikkapa nuorten oppimiseen.
• Talous ei romahtanut koronasta ja kaikki yritykset eivät kyykänneet koronasulkujen johdosta. Tukia kyllä jaettiin ja analysoitiin maskeja; montako maskia oli saatu, mistä ne hankittiin ja mitä ne maksoivat.
• Pari vuotta sitten jouluna alla 2020 odoteltiin hyväksyntää rokotteelle ja asetusta Suomen lainsäädännnölle. Rokotteita odoteltiin saapuvan Suomeen tapaninpäivänä n. 10 000. Ensimmäisenä rokotteen saivat sote-ammattilaiset, jotka työskentelivät koronapositiivisten kanssa. Rokotepisteitä vasta suunniteltiin. Maaliskuussa 2021 tuli minun vuoroni saada pistos.
• Uudet, ärhäkämmät virusvariantit kehittyivät ja levisivät, mm. Britanniassa. Huolta ja harmia aiheuttivat keskeytyneet lennot Britanniasta Suomeen. Finnair jatkoi matkustajalentoja Isoon-Britanniaan, mutta ei saanut Traficomin päätöksen mukaisesti tuoda paluumatkalla suomalaisia kotiin, vaan joutui lentämään tyhjän koneen takaisin. 
• Ajatuksissa oli usein lause "elämme omituisia aikoja". Tilanne ei ole muuttunut muutamassa vuodessa, mutta eri syistä.