Tyttöjen ilta etc.

Pitäisi kai päivittää tekstejä hieman useammin. Joihinkin hetkiin kerääntyy enemmän ajatuksia ja tapahtumia. Viime viikkoina ei vastaavasti välttämättä ole ollut intoa raportoida yhtään mistään. En ole jaksanut kirjoittaa blogia vapaa-ajalla. Siihen on osaltaan vaikuttanut työjutut, koska olen valmistautunut kehityskeskusteluihin ja suoritusarviointeihin. Keskustelut ovat viimeiset nykyisessä organisaatio- ja johtamisrakenteessa.

- - -

Puuhastelemme aika paljon mieheni kanssa kahden. Kavereilla on omat elämänsä, joihin soluttautuminen nykypäivänä tuntuu usein vaikealta. Olen miettinyt usein mistä se johtuu. Katsomalla peiliin löydän yhden syyn. Pitäisi olla oma-aloitteisempi, ehdottaa itse sopivia ajankohtia ja toteuttaa asioita. Kahdestaan asioiden toteuttaminen on helpompaa, mutta kun mukaan tulee useampia osapuolia, toteuttaminen vaikeutuu eksponentiaalisesti. Kuluvalla viikolla kaveri otti yhteyttä ja sovimme lounastreffit. Ihana pieni tapaaminen keskellä työkiireitä.

Reilu viikko sitten toteutui kovasti odottamani kimppakokoontuminen pienen kaveriporukan kanssa. Muut osallistujat joutuivat matkustamaan saavuttaakseen Helsingin. Minun ei tarvinnut tehdä mitään. Tai ei se ihan pidä paikaansa, koska paikkakunnalla asuvana katsoin parhaaksi varata illallispaikan ja ehdottaa tapaamispaikkaa ennen ruokailua. Käytin tilaisuutta armottomasti hyväkseni ja sovin tapaamisen lähelle entistä kotiamme ja entisiä hengailupaikkojamme. Istuimme porukalla ensin kolmen tunnin ajan Coronassa, josta jatkoimme syömään kulman taakse Rivolettoon. Edelliskerralla tavatessamme lähes samalla porukalla olin valinnut paikaksi suomalaisravintolan Kruunuhaasta. Nyt toiveena oli kohtuuhintainen joko suomalainen tai eurooppalainen keittiö.

Seura oli mitä parhainta ja ruoka oli hyvää, mutta erityisen ylpeä olin itsestäni siinä vaiheessa kun en nuukaillut niin kuin normaalisti. En juuri koskaan syö kolmen ruokalajin illallista. Pienen hetkisen pohdittuani tilasin jälkiruuaksi vadelma creme bruleen, joka suli suuhuni. Ilta jatkui vielä Tornin ateljeebaarissa. Olisipa mukavaa, jos voisi viettää samanlaisia iltoja useamminkin. 

- - -

Kävimme katsomassa näytelmän Vadelmavenepakolainen Kom -teatterissa. Pidän itseäni sen verran yksinkertaisena ihmisenä, että nautin näytelmistä jotka ovat viihdyttäviä ja joissa saa nauraa. Erityisesti tällaiset näytelmät ovat mukavia silloin, kun kaipaa pientä kepeää hetkeä elämään. Nauraminen oli vapauttavaa. Stereotyyppiset kuvaukset suomalaisesta synkkyydestä ja ruotsalaisesta ilakoinnista toimivat loistavasti. Päähenkilö halusi ruotsalaiseksi hinnalla millä hyvänsä ja kaksi sivunäyttelijää vaihtoivat roolista toiseen sellaisella taidolla, että kateeksi kävi.

- - -

Karkauspäivänä oli kevään ensimmäinen päivä. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja räystäiltä tippui vettä. Kiroilin työhuoneessani, jonka ikkunat eivät ole auringon paisteeseen päin. Vuorotyöläismieheni nautti päivästä täysin rinnoin. Hän kehitti "lappisimulaattorin". Kuvitteli mielessään olevansa valkeilla hangilla ja mökissä takkatulen ääressä. Aurinkoiset kelit ovat jatkuneet tämän jälkeenkin. Nautin viime viikonloppuna maisemista oikein erityisellä tavalla. Pääsin ultralentokoneen kyytiin elämäni ensimmäisen kerran. Jäältä lähdettiin ja jäälle palattiin, samat ponttoonit tai kellukkeet kävivät niin jäälle kuin vesille laskuun. Jännää! Myös viikonloppumajoitus oli mitä viehättävimmässä rakennuksessa.