Laajasalon huvilakulttuurista ja pilkkikisat

Olen aikaisemminkin maininnut, että olen vallan ihastunut ellen jopa rakastunut Helsinkiin. Voisin myös liputtaa Itä-Helsingin ihanuutta päivästä toiseen. En tiedä, enkä ole kiinnostunut miten Itä-Helsinki virallisesti määritellään, mutta itse ajattelen kaikkea Kulosaaresta itään päin itäisenä Helsinkinä.

Erityisen lähellä sydäntäni on Laajasalon saari, joka sijaitsee viitisen kilometriä kantakaupungista itään. Saaren ympärysmitta on noin 14 kilometriä. Historiallisesti ajatellen varhaisin asiakirjamaininta Laajasalosta (Degerööbyy) on vuodelta 1543, jolloin saaressa sijaitsi Degerön kylä ja Turholman yksinäistalo. Suuntaa-antavien lukujen mukaan 1634 Turholmassa asui kaksi ja Degerössä 26 henkilöä. 1800-luvulla Laajasalossa asui jopa sata henkeä ja 1930-luvulla jo peräti reilut kolme sataa. Nykypäivänä Laajasaloa asuttaa noin 16 000 henkilöä. Asukasluku kasvaa Kruunuvuorenrannan rakentamisen myötä n. 10 000 henkilöllä.

- - -

Voisiko kuvitella, että elinkeinoista merkittävin oli aikanaan kalastus. Näiden varhaisien laajasalolaisten jalanjäljillä harrastelija amatöörikalastaja puolisoni yrittää kovasti lobata itseään hellyttävällä tittelillä "yrkefiskare från Degerö".

Kalastusoikeuksista riideltiin niin kylien, talojen kuin ihmisten kesken silloin ja riidellään nykypäivänäkin. Puolisoni järjesti työkavereilleen muutama vuosi sitten pilkkikilpailut muuttaessamme Itä-Helsinkiin. Helsingin edustalla he innoissaan kairailivat reikiä, mutta valitettavasti kuulemma liian lähelle jonkun asiasta ärsyyntyneen hepun verkkoja. Kalaa ei tullut kilpailuissa silloin, eikä monina vuosina sen jälkeen. Itse asiassa tämä vuosi oli ensimmäinen, jolloin "kalahanat" avautuivat ja kilpailulle löytyi voittaja pilkityllä kalasaaliilla. Aikaisempina vuosina voittaja on löytynyt mm. seuraavilla ansioilla:

• löysi kuolleen särjen jäältä
• havainto siitä, että joku muu porukka sai kalan
• ensimmäinen, joka otti lohikeittoa

Legendaariseksi tarinaksi pilkkikisoista on jäänyt elämään myös mieheni jäihin pulahdus mereen laiturin vieressä. Kaverin äiti kysyi pulahtajamieheltäni, että miten siinä tolleen pääsi käymään. Mieheni vastasi, että näin vedessä kampelan, jota yritin saada kiinni. Nopeaälyinen mummi tokaisi, että miksi et samalla ottanut kampelasta kuvaa, kun kamera roikkui kaulassasi.

Ensimmäisten kisojen voittokala.

- - -

Kalaa ja maataloustuotteita vietiin myyntiin Helsingin markkinoille. Aikanaan meriliikenteen pääväylä lännestä itään kulki Laajasalon ja Kulosaaren välistä ja luotsaus oli myös varhaisten laajasalolaisten elinkeino. Isojaossa Helsingin maalaiskunnan kylärajat vakiintuivat ja maa-alueet jaettiin kolmeen tilaan: Turholma, Uppby ja Holmgård.

1700-luvulla säätyläisten piirissä syntyi kiinnostus oman tilan pitämistä sekä maataloutta kohtaan. Tilanhoito oli harrastusluonteista, sillä omistaja harvoin asui tilallaan vakituisesti. Vakiasunto oli kaupungissa, jossa elinkeino hoidettiin. Varakkaammat kaupunkilaiset alkoivat pikku hiljaa, yleisemmin 1800-luvun puolivälissä ostaa omistukseensa maatiloja ja kartanoita, joissa he asuivat kesäkauden.

Laajasalon saarta leimaa merellisyys. Tänä päivänä ei välttämättä ihan ensimmäisenä tulisi mieleen, mutta Laajasalossa sijaitsee merkittävä osa Helsingin kulttuurihistoriallisesti arvokkaista kesänviettopaikoista, huvilamiljööstä ja -kulttuurista, joiden synnyn mahdollisti säännöllinen höyrylaivaliikenne. Töihin Helsinkiin pääsi laivalla puolessa tunnissa. Tavallista oli kuitenkin, että perhe tai äiti lapsineen sekä palvelusväki muuttivat kesäkuukausiksi huvilalle ja rahtasivat hevoskärryittäin tavaraa mukanaan. Mukana kulkivat niin kattilat, vuodevaatteet ja ruokatarpeet (jauhoa, sokeria, kahvia jne.) Tyhjin käsin ei syksyllä maalta palattu takaisin vaan silloin mukaan otettiin marjapensaiden ja omenapuiden sadoista valmistetut hillot. Osa huvila-asuikkaista käytti myös omia purje- tai moottoriveneitään kulkupeleinä saaren ja kaupungin välillä. Huvilaelämään kuului mm. rakennusten kunnostaminen, puutarhan laitto ja veneily.

Kesämuuton yleistymiseen on sanottu vaikuttaneen monien tekijöiden: Helsingin väestömäärä kasvoi, teollistuminen ja kaupungistuminen muuttivat katukuvaa rakennusten koon kasvaessa, villiä ja aiemmin hyödyttömänä pidettyä luontoa alettiin ihailla arvokkaana ja romanttisena ympäristönä, minne paettiin kaupungin epäterveellistä elämää. Vähemmän varakaat tyytyivät laivaretkiin, joita järjestettiin pääkaupungin saaristoon. Laajasalon varhaisimmat huvilanomistajat olivat joko ruotsinkielisiä tai venäläisiä. Sen sijaan varakkaat suomenkieliset hakeutuivat kesänviettoon Sisä-Suomen järvialueille.

Huvilakulttuuriin ja merelliseen ympäristöön liittyen yksi huomioitava asia on, että rakennusten pääsisäänkäynti oli vielä 1930-luvulla meren puolella.

Villa Hällebon merenpuoleinen sisäänkäynti (marraskuu 2010)

Villa Hällebon sisäänkäynti sisämaan puolelta (marraskuu 2010)

Laajasalon saaren maaliikenne oli pitkään täysin kehittymätöntä, koska saarelle liikennöitiin vesitse. Yhteydet paranivat, kun Laajasalon ja Tammisalon välinen kanava valmistui 1874 ja kahdeksan vuotta myöhemmin Laajasalon ja Santahaminan välinen Hevossalmi. Höyrylaivaliikenne oli vilkasta ja päivittäin ajettiin useita vuoroja huviloiden omiin laivalaitureihin. Sotien jälkeen valtaosa laivoista päätyi sotakorvauksina Neuvostoliitolle.

Mikäli Laajasaloon kulki maita pitkin, reitti meni Tammisalon ja Herttoniemen kautta pohjoiseen. 1800-luvun lopulla rakennettiin tie Herttoniemen ja Laajasalon läpi palvelemaan Santahaminaan menevää sotilasliikennettä sekä saaren asukkaita kesäasukkaat mukaan lukien.

Mielenkiintoista on se, että 1910-luvulle asti Kulosaaresta mantereelle pääsi ainoastaan käsikäyttöisellä lossilla. Tämän jälkeen lossi vaihtui höyrykäyttöiseksi lautaksi, joka kuljetti myös raitiotievaunuja. Ensimmäinen silta Sörnäisten ja Kulosaaren välille valmistui 1919.

Alueen historiaa tutkiessa ei voi välttyä ajatukselta, että olisi ollut huimaa päästä kärpäseksi kattoon  menneiden aikojen huvioihin Laajasalon tai Villingin saarilla!


Lähde: Laurila, Ulla-Maija (toim.); Huviloita Laajasalossa. 
Helsingin kaupunginmuseo. Tutkimuksia ja raportteja 2009.