Koh Chang

Jätimme Pattayan humun taaksemme ja siirryimme kimppataksilla koko kahdeksan hengen konkkaronkalla kohti Changin saarta. Noin 250 kilometrin maantiematkan ja reilun puoli tuntia kestäneen lauttamatkan jälkeen saari alkoi lähestyä ja saatoin erottaa vuoren rinteeseen kirjaillun tekstin "Welcome to Koh Chang". Saari näytti kauniin vehreältä korkeiden vuorten kohotessa meren pinnasta. Korkein nyppylä kohosi aina 750 metriin. Koh Chang on Thaimaan toiseksi suurin saari Phuketin jälkeen. Se sijaitsee Tratin maakunnassa, n. 350 kilometriä Bangkokista.

Koh Chang, White sand beach

Saavuimme paikan päälle jälleen kerran ilman tietoa majoituksesta. Pyrkimyksenä oli löytää aluksi hotelli läheltä muuta seuruetta ja mikäli tarvetta tulisi, voisimme vaihtaa majapaikkaa loman kuluessa. Saimme huoneen muun porukan kanssa samasta hotellista. Majapaikka sijaitsi saaren suosituimmalla rannalla White Sand Beachillä (Hat Sai Khao). Kylältä löytyi kaikki tarvittavat palvelut pesuloista hierontaan ja ravintoloista rahanvaihtopisteeseen. Rauhaa rakastavalle henkilölle kyseinen ranta tai ylipäätään länsiranta saaresta ei olisi ollut oikea vaihtoehto. Enemmän erakkoluonne valitsee saaren kivikkoisemman itärannan, jossa on vain muutamia majoitusvaihtoehtoja.

Hotellin aulassa selailin millaista aktiviteettiä saari olisi tarjonnut, mikäli niitä olisi halunnut käytää enemmänkin. Esitteitä oli mm. sukelluskursseista, elefanttiratsastuksesta ja viidakkopatikoinneista. Edellä mainitut puuhastelut jäivät meidän osalta väliin. Sen sijaan koko seurueen voimin teimme päiväretken rauhalliselle Koh Wain saarelle. Meille kyseinen päivä oli viimeinen lomapäivä Thaimaassa. Olimme aikatauluttaneet paluun Bangkokiin niin, että saarireissulta palattuamme otimme reput hotellin säilöstä ja hyppäsimme taksiin sekä edelleen viimeisellä mahdollisella lautalla Changilta mantereelle. Olimme päättäneet matkustaa kaksistaan taksissa. Tämä oli hyvä vaihtoehto ottaen huomioon, että mieheni ei yllättävästä vatsataudista johtuen ollut parhaassa ruumiin voimissa matkan aikana. Pyysimme taksia kuljettamaan meidät lentokenttähotelliin. Hyvin yksinkertainen, ankeahko huone toimi yhden yön leposijana ennen seuraavana päivänä alkanutta paluumatkaa kohti Suomea.

- - -

Koh Chang oli noin 30 kilometriä pitkä ja 14 kilometriä leveä saari. Julkinen liikenne saaren eri osiin hoitui lavatakseilla. Saaren tehokkaaseen tutustumiseen parhain kulkupeli oli kuitenkin skootteri. Mekin vuokrasimme skootterin parina päivänä. Mikäli aikoo ajella skootterilla kaksistaan, kannattaa ottaa huomioon vaihtelevat maastot korkeuseroineen ja vuokrata menopeli, jossa on riittävästi hevosvoimia.

Skootteriajelulla Koh Changilla

"Eiköhän me jatketa matkaa", totesi mieheni jyrkän nousun jälkeen. Skootteriajelukaverimme pohti, että "missäs se Anne on, eikö me odotella häntä?" Mieheni tiesi, että kaksi päällä nuhapumppu skootterimme ei kuljettanut meitä molempia ylös kukkulan harjalla kulkevalle tielle ja olin todennut jyrkän nousun kuumassa paahteessa aivan mahdottomaksi jalkapatikalla. Kävelin sen sijaan matkan rantaa pitkin hotellille. Kymmenen minuuttia seisoskeltuaan kaverukset saivat kommunikoitua toisilleen ettei minua enää kannattanut odottaa jatkamaan skootteriajelua :)

Teitä pitkin saarta ei pääse kiertämään ympäri. Kovin paljosta kehätie ei ollut kiinni, mutta kävi ilmi että tien loppuun saattaminen on ikuisuusprojekti. Viime vuosina tien rakentamisen eteen ei kai ole tehty mitään ja se mitä joskus on tehty on rapistunut käyttökelvottomaksi. 

Alun perin saarta ovat asuttaneet kalastajat. Saaren eteläosasta löytyvä Ban Bang Baon kalastajakylä oli turistirysä. Pitkän laiturin molemmin puolin myytiin turistikrääsää jos jonkinlaista. Toki kalastus näkyi kylällä, sillä laiturin ravintoloissa ruokalistat koostuivat paikallisista merenelävistä. Laiturilta lähtivät myös laivayhteydet lähisaarille.

Muutamat suomalaisetkin ovat löytäneet tiensä Changin saarelle, ei pelkästään talvilomailumielessä, vaan aikaa saarella vietetään pidempiä aikoja. Toisella skootterireissulla saaren itäpuolelle valitsemamme reitti päättyi englanninkieliseen kylttiin, jonka ohessa roikkui Suomen lippu. Uteliaisuus voitti. Menimme katsastamaan paikkaa lähemmin. Paikallinen nainen toivotti meidät tervetulleeksi ja toi tilauksemme. Wifin salasana oli kirjoitettu erilliselle lapulle. Nähdessään salasanan, mieheni totesi ettei tarvitse lappua vaan muistaa salasanan. "Haistakaavittu" sanan ymmärtäminen paljasti meidät suomalaisiksi ja rouva haki paikalle miehensä Timon, jonka kanssa juttelimme kotvasen ennen kuin meille tuli kiire lähteä ajamaan takaisin välttyäksemme pimeässä ajolta. Tuliaisiksi ostimme muutaman tölkin nestettä, jota missään muualla ei tarjoiltu – lonkeroa.

Tämä oli toinen kerta, kun olimme matkalla yhdessä kavereiden kanssa. On ilo kokea ja jakaa asioita sekä tulevaisuudessa mahdollisesti muistella niitä yhdessä. 

- - -

Tekemillämme etelän matkoilla erityisesti Thaimaassa ja Balilla olen pohtinut miltä paikat näyttäisivät ilman turismia? Miltä paikat näyttävät pahimman turistisesongin ulkopuolella? Paikallisuutta ei löydä. Lomakohteet on rakennettu turistien tarpeita varten. Minua ärsyttää, että nämä rakennetut turistikohteet ovat alkaneet yhä enenevässä määrin ärsyttämään. 

Thaimaan edullinen hintataso on suhteellista. Oluen saa parilla eurolla, mutta viinipullo, jonka Italiassa saa muutamalla eurolla, maksaa Thaimaassa muutaman kymmentä euroa. Paikallista ruokaa saa edullisesti, mutta pitsa maksaa saman verran kuin Suomessa. Halutessaan majoitusvaihtoehtoja löytyy edullisesti, pyykit pestään halvalla ja hieronnat ovat huokeita. 

- - -

Koh Wai saaren ravintolan seinälle oli leikattu lehtileike koskien kyseistä saarta. Halusin kirjoittaa itselleni ylös artikkelin aloitussanat:

I don´t know what you have done in your life, 

but if you´re anything like me, 

death won´t be delevering you a passport to heaven.