Mennään metsään: Pirttimäen ulkoilualue

Järjestimme sunnuntaina mieheni kanssa arpajaiset. Kirjasimme molemmat paperille kolme ehdotusta, joista yksi toteutettaisiin sunnuntain aikana. Koska hattua ei siihen hätään ollut käsillä, huivin kätköistä nousi mieheni ehdotus, jonka mukaan lähdimme kävelyretkelle Nuuksioon.

Hyvä niin. Yksi omista ehdotuksistani oli myös kävelylenkki. Pakkasimme reppuun juotavaa ja sinappia. Koukkasimme matkan varrella kaupasta makkarapaketin. Lisäksi repussa oli modernit tulukset, kokoon taittuvat makkaratikut ja minikirves.

Olimme käyneet Nuuksiossa edellisen kerran noin kaksi vuotta sitten. Tuolloin kävelimme Luukin maastossa. Tällä kertaa kohteena oli Pirttimäen ulkoilualue, joka sijaitsee Bodom-järven luoteispuolella. Helsingin kaupungin liikuntaviraston sivuilla alueesta kerrotaan seuraavaa: 

"Pirttimäki ja Karjakaivo muodostavat  kiinteän kokonaisuuden. Tälle jääkauden muovaamalle erämaa-alueelle on tunnusomaista suuret korkeuserot. Rauhallista maisemaa hallitsevat jyrkät kalliorinteet ja siirtolohkareet, monet kaunisrantaiset järvet ja lammet sekä rehevät suot ja kosteikot. Alueella on 1,8 hehtaarin kokoinen pähkinäpuulehto. Helsingin kaupunki osti Dahlbackana tunnetun metsätilan vuonna 1946. Alueen nimeksi vakiintui nopeasti suomenkielinen Pirttimäki. Vuosien hankintojen myötä alue on kasvanut nykyiseen kokoonsa, yli 430 hehtaariin."

Valitsimme reilun kuuden kilometrin reitin siten, että matkan varrella oli grillikatos noin matkan puolivälissä. Mieheni sai kun saikin tulen syttymään tulusten avulla. Itsekin kokeilin. Kipinät lensivät, mutta varsinaista tulta en yrityksistäni huolimatta saanut aikaiseksi. Mikäli käsissäni olisi ollut kostean paperin sijaan kuiva ruohotuppo, tilanne mahdollisesti olisi ollut erilainen.

Voisi sanoa, että satuimme patikointireissullemme hoidetun kuntopolun/-ladun kelirikkoaikaan. Matkan teko oli hieman tuskaista niin kävelijöille kuin sivakoijille. Lunta oli sen verran, että sitkeä lajin harrastaja periaatteessa pääsi hiihtämään. Lunta oli sen verran, että vähemmän sitkeän patikoijan jalat upposivat satunnaisesti pehmeässä lumihangessa ja teki matkasta normaalia raskaamman.

Kevään ensimmäiset nuotiomakkarat.

Maaliskuun 2013 oli koko maan keskilämpötiloilla mitattuna 5,5 astetta keskimääräistä kylmempi (kylmin yli 30 vuoteen ja neljänneksi kylmin n. 50 vuoteen). Syyksi maaliskuun kylmyyteen kerrottiin, että Suomea normaalisti lämmittävät matalapaineet olivat eteläisemmällä reitillä Keski- ja Etelä-Euroopassa. Keskilämpötiloja veivät alaspäin erittäin kylmät yöt.

Kylmyyden vastapainona oli hyvin aurinkoiset päivät. Valo ja aurinko olivat tervetulleita ottaen huomioon, että talvi muutoin oli hyvin pilvinen. Helsinki-Vantaan mittauspisteessä maaliskuu oli aurinkoisin n. 40 vuoteen. Auringonpaistetunteja oli 1. - 25.3 yhteensä 186, kun niitä normaalisti on ko. aikana vajaat sata tuntia.

Teimme retkemme huhtikuun puolivälissä puolipilvisenä päivänä. Edellisenä päivän oli satanut vettä, mutta onneksemme saimme kävellä poutasäässä.

Pirttimäen ulkoilualueen kuntopolulla.

- - -

Lauantaina kävimme aika ex-tempore keikalla Korjaamossa, jonne saimme kutsun kavereilta. Ostimme liput Itäkeskuksen Stockalta. Koska iltapäivällä ei ollut jonoja Hullujen Päivien Finnairin tiskille, päätin tutkailla tilannetta tietokoneelta. Syksylle oli lippuja runsaasti tarjolla.

Tutkailu tuli kalliiksi. Ostin liput Milanoon syksylle.
Onpahan taas mitä odottaa kesämökkikauden jälkeen :)

Samae oli ihana. Tähän mennessä tutuksi oli tullut lähinnä biisi läskimulkku. Yksinkertaiset, suorat sanoitukset elämän pienistä iloista ja asioista yhdistettynä letkeisiin rytmeihin viehättivät minua.