Pääsiäisen viettoa

Silloin kun olin nuori, pääsiäisenä ei saanut tehdä mitään. Pienellä paikkakunnalla ei nyt ylipäätään kamalasti voinut tehdä mitään.

Nykyään voi puuhastella enemmän. Leffateatteritkin ovat tainneet olla auki useita vuosia pääsiäisenä. En ole kyllä käynyt. 

Kahtena edellisenä vuotena olen käynyt pääsiäisenä Pariisissa. Tänä vuonna vietin pääsiäisen kotona. Siivosin kämppää. Vaihtoehto sekin, ei ehkä toivotuin mahdollinen, mutta vaihtoehto.

En ole ollut erityisen motivoitunut siivoamaan remontin keskellä. Aina jotain paikkaa olen välillä yrittänyt sutia puhtaaksi ja imuriakin olen heilutellut useanakin päivänä.

Ongelmaksi ovat muodostuneet ne imuroimattomat paikat. Remontin murut ja purut leviävät jalkapohjissa todella tehokkaasti jo puhdistettuihin paikkoihin. 

Siivoamisen lomassa tein ruokaa joko yksin tai yhdessä mieheni kanssa. Tutkin kuitteja ja tilien saldoja.   Tutkimusten jälkeen pohdin, josko pitäisi säästää enemmän. Sitten mietin, mitä olen hassaamillani rahoilla voinut tehdä ja kokea. Lakkaan pohtimasta.

- - -

Pääsiäislauantaina tein avokadosalaatin ja mieheni valmisti parsakeiton. Olimme suunnitelleet valmistavamme vielä illalla ravioleja, mutta em. ruuat riittivät vatsan täytteeksi ja pastan teko siirtyi seuraavalle päivälle. Ravioleista tuli ensi koittamalla ehkä liian paksuja ja keitin ne hieman liian al denteksi. 

Lopun pastan kanssa tein toistamiseen sitä kuuluisaa avokadopastaa, josta sosiaalinen media puhui viime syksynä. Ei meiltä löytynyt kourallista basilikaa eikä persiljaa, chiliäkään ei ollut ja limen jouduin korvaamaan sitruunalla. Sen sijaan jääkaapista löytyi juustoja ja avokadoa. Hyvää siitä tuli silti.

Lokakuun Hesari kertoi aikanaan tarinan pastan taustalla. Se oli ensimmäinen ruoka, jota kokki valmisti tulevalle vaimolleen.  Ruoka herkisti hyvyydessään ja ruuan jälkeen pari sopi hääpäivästä. 

Opin viikonloppuna uuden sanan. Emme olleet pyhien aikaan kovin karnivooreja.

Parsakeitto.

Persikkapiiras.

Raviolit.

Raviolit.

Avokadopasta.