Merenrannoilla

"Parasta Helsingissä ovat merenrannat" otsikoi Helsingin Sanomat kesäkuun alussa. Tämä ilmeni Helsingin kaupunginmuseon noin tuhannen vastaajan lempipaikkakyselystä. Uutisessa kerrottiin hensinkiläisten rakastavan mertaan, sen tuomaa avuruutta, tuoksua ja vapaudentunnetta. 

Meren ohella lempipaikka saattoi olla laaja alue, rakennus tai siihen saattoi liittyä onnellinen elämänvaihe tai muutoin tärkeä muisto. 

Saman uutisen yhteydessä Helsingin Sanomat oli laatinut neljä listaa lempipaikoista. Ei ollut yllätys, että silmäni kiinnittyi erityisesti yhteen listaan, joka oli nimetty "Ainutlaatuisia paikkoja – vielä". Minulle - luonnollisesti kodin jälkeen - rakkain paikka Helsingissä on ollut Kruunuvuori.

1. Kruunuvuoren lampi Laajasalossa. Kruunuvuori on vielä hetken, ennen mittavan rakentamisen alkamista, piilossa oleva helmi. Hiljainen metsä, sen keskellä mystisenä piilotteleva lampi, ympärillä hiljalleen hajonneet huvilat ja niistä huokuva menneen elämän kaiku.

2. Laajasalon Stansvikin Uudenkylän laiturinnokka. Kaunis, hiljainen merenlahti tarjoaa maiseman lisäksi hienon auringonlaskun, näkymän Suomenlinnan vilkkuvaan majakkaan sekä mahdollisuuden seurata, miten Runeberg lipuu kohti Porvoota. Laiturilta voi lainata soutuveneen. Nyt tätä yhtä Helsingin viimeistä luonnonrauhaa uhkaa rakentaminen.

3.  Kivinokan kärki. Siellä voi olla öllötellä tyystin tietämättä maailman olemassaolosta. Stadi siintää lahden toisella puolella ja näyttää turhalta ja kaukaiselta. Poliitikoilta täydellistä ymmärtämättömyyttä kajota tällaiseen keitaaseen.

- - -

Saimme veneemme vesille muistaakseni mökkilomaa seuranneena viikonloppuna. Koko Suomi kärvisteli tuolloin helteiden kourissa. Meilläkin olisi alkuperäisen suunnitelman mukaan alkanut loma kesäkuun alusta, mutta siirtelyn ja vaihdon jälkimainingeissa lomailemme juhannuksen tienoilla sekä elokuussa.

Matkalla Suvisaaristoon.

Reilun viikon aikana veneilimme useana päivänä. Kävimme veneellä mm. kyläilyreissulla Espoossa, Hietsun kirpparilla, Hakaniemessä, Vartiosaaressa ja Pikku-Leikosaaressa (jo toinen ankkuri jäi saaren edustalle, niin ja liinan kiinnitysmutteri). Veneilykauden aloittajaisten kunniaksi päädyimme Ravintola Saareen. Ajattelimme juhlistaa päivää syömällä pitkään ja hartaasti useamman ruokalajin menun. 

Kaikki ei mennyt aivan putkeen. Odottelimme pitkään ja hartaasti ruokia. Seurasimme vierestä millaisia virheitä illan aikana tapahtui. Viereiseen pöytään tuotiin väärää ruokaa ja toisella puolella istuneelta pariskunnalta ehdittiin kysyä useaan otteeseen onko kaikki hyvin ja aina he pyysivät ruokalistaa. Kyllä he vihdoin sen saivat – pitkän ja hartaan odottelun jälkeen.

Kuvittelimme mennessämme syömään, että meillä on vallan riittävästi aikaa syödä ravintolan suosittelema menu muutamassa tunnissa. Olimme väärässä ja lähes jouduimme peruuttamaan pääruoan, koska mieheni täytyi rientää töihin. Olisin mielelläni nauttinut hyvästä pihvistä, enkä hotkinut sitä muutamassa minuutissa samaan aikaan kun mieheni juoksi kassalle maksamaan ruokiamme. Vaikka olimme maininneet tulleemme omalla veneellä, silti meiltä yritettiin laskuttaa yhteyskuljetuksen hintaa. 

Kokemus ei ollut parhain mahdollinen ja mieheni jätti asiasta palautetta. Sen sijaan palautteen käsittely oli ensiluokkaista. Miestäni yritettiin tavoittaa useaan eri otteeseen. Hän ei työvuoroiltaan pystynyt vastaamaan puheluihin, mutta asia ei jäänyt siihen. Ehkä noin viidennen yhteydenoton jälkeen hänet saatiin kiinni ja pahoiteltiin tapahtunutta. Tästä jäi oikein hyvä mieli.

Santahaminan sillan ruuhka.