"Siirappivaroitus: Italian kainalossa sijaitseva Cinque Terre on niin kaunis, että se käy hyvän elämän oppikirjasta" huomasin matkailulehden otsikon, katsoin kuvat, luin tekstin ja ihastuin.
 |
| Manarola |
Genovan ja Santa Margherita Liguren jälkeen saavuimme junalla Manarolaan, yhteen Cinque Terren alueen kylistä. Majoituimme Manarolassa koko sen ajan mitä alueella vietimme. Autoa ei tarvitse, sillä kylästä toiseen pääsee muutamassa minuutissa. Jos auto on matkan kannalta välttämätön, majoitus kannattaa hankkia pohjoisimmasta kylästä Monterosso al Maresta, joka on kylistä suurin. Monterossossa on perinteinen uimaranta ja maksullisia autoparkkihalleja. Muut kylät ovat pohjoisesta etelään Vernazza, Corniglia, Manarola ja Riomaggiore.
 |
| Manarola |
Niin kuin suunnilleen kaikissa Euroopan matkakohteissa, kesällä on vilkasta ja syksyllä hiljenee. Cinque Terren alueella riitti runsaasti turisteja syyskuun lopullakin. Hetki, jolloin todella ärsyynnyin turistilaumoihin, liittyi aamiaskahvitteluun kylämme kahvilassa. Istuin ikkunan ääressä capuccinon ja foccacian kanssa kirjaa lukien, kun bussilastillinen amerikkalaisturisteja pelmahti sisään jonottamaan vessaan, joka sijaitsi muutamien metrien päässä takanani. Vähän kuin olisi syönyt leipää festareilla bajamajajonon vieressä.
 |
| Näkymä vuorilta Manarolaan |
 |
| Matkalla Manarolasta Corniglian suuntaan |
Mutta olimme tulleet alueelle patikoimaan, joten ei kun kamat kassiin ja suunta kohti ensimmäistä reittiä. Emme olleet erityisesti suunnitelleet mitä reittejä kulkisimme. Ensimmäiselle patikoinnille lähdimme kotikylä Manarolasta kohti Cornigliaa. Sen verran olin lukenut etukäteen, että helpoksi mainittu suosikkireitti Via dell'Amore oli suljettu reitille pudonneiden kivenlohkareiden vuoksi.
Patikointi on Cinque Terren alueen suosituin ajanviete, sillä ei siellä syömisen lisäksi oikein muuta tekemistä olekaan. Reitille Manarolasta ylös vuorille virtasi patikoijia enemmänkin. Suuri osa heistä kääntyi muutaman tunnin patikoinnin jälkeen kohti Cornigliaa, mutta me päätimme jatkaa matkaa seuraavaan kylään eli Vernazzaan. Tuo reitti olikin sitten jo hiljaisempi.
Olimme laskeutumassa alas Vernazzan kylään, kun päätimme poiketa matkan varrella rinteellä sijainneeseen ravintolaan, josta oli upeat näkymät merelle ja kylään.
Istahdimme ravintolan terassille ja jäimme odottamaan palvelua. Palvelua ei kuulunut ja harkitsimme poistumista. Aikamme odoteltuamme kävelin aavistuksen närkästyneenä luukulle, josta näin rakennuksen sisällä puuhastelleen tarjoilijan. Tilasin pullon proseccoa. Käännyin palatakseni takaisin paikalleni, mutta tarjoilija pidätteli minua ja pyysi odottamaan. Ihmettelin, että miksi, kunnes tarjoilija löysi etsimänsä. Musiikki hiljeni ja ilmoille alkoi tulvia Suurlähettiläiden musiikkia. Hämmästykseni oli suuri! Olin tilannut englanniksi vain pullon kuohuviiniä ja hän tunnisti minut suomalaiseksi. Kertoi tunnistaneensa aksentin. Ilmeisesti tankeroenglannistakin saa suomalaisvivahteisen.
Tarjoilija kertoi saaneensa levyn Suurlähettiläiden soittajalta, joka oli hänen tuttunsa. Hetki, jolloin join kuoharia ja taustalla soi kappale "Kuka pysäyttäisi kellot" oli kerrassaan maaginen. Melkein tuli kyynel silmään.
Kuka voisi kellot seisauttaa
ja ajan pysäyttää
kun maailma lainaa kaikkein kauneintaan.
Kuka voisi kellot seisauttaa
ja ajan pysäyttää
kun maailma antaa kaikkein parastaan.
 |
| Matkan maisemia |
 |
| Taustalla pilkottaa Corniglia |
 |
| Vernazza |
 |
| Vernazza |
 |
| Söpöinen ravintola vuoren rinteellä, pullo proseccoa ja Suurlähettiläiden musiikkia Vernazzassa |
 |
| Vernazza ilta-auringossa |
Kommentit
Lähetä kommentti