Herajärven kierros

Kolin maisemat ilmasta käsin

Vietimme kesälomasta kolme viikkoa kesämökillä. Mökkiviikkojen aikana teimme kaksi patikointiretkeä; Herajärven kaksipäiväisen lähes 40 kilometrin rengasreitin ja yhden päivän patikoinnin Patvinsuolla. Herajärven kiersimme ensimmäisen kerran vuosi sitten, joten periaatteessa tiesin mitä odottaa. Periaattessa tiesin, mutta olin unohtanut. Vuosi sitten patikoimme helteessä. Tänä kesänä keli oli armollisempi eli ei niin kuuma. Olimme pakanneet mukaamme aivan liian painavat reput ja liiaksi turhia tavaroita. Vettä oli riittävästi koko matkalle, toisin kuin viime vuonna, jolloin makasimme hetkisen kilometrin päässä Kolilta Ikolanaholla uupuneina ja äärimmäisen janoisina.

Herajärven kierros kuuluu osittain Kolin kansallispuiston reittiverkkoon. Reitti on rankka. Nousut ja laskut tuntuivat loputtomilta. Niin viime kuin myös tänä vuonna aloitimme patikoinnin Herajärven eteläpäästä Kiviniemestä. Patikoinnin jälkeen on nimittäin taivaallista päästä hotellin kylpylään. Kokemus on mahtava, mutta valitettavasti kylpyläaika on molempina kertoina jäänyt hieman lyhyeksi. Saavuimme hotellille seitsemän aikoihin ja spa sulkeutui jo kahdeksan aikaan. Kylpylän jälkeen ruokailtiin hyvin ja uni maistui puhtaiden valkoisten lakanoiden välissä.

Maisemat Herajärven kierroksella ovat ajoittain komeita. Reitti ei tosin ole pelkkää vaaramaisemaa, vaan pitkiä matkoja taivalletaan metsässä, niityillä ja ahoilla.

Niitty Herajärven kierroksen varrella

- - -

Ystäväni toi mökille kirjastosta lainaamansa kirjan. Johanna Sinisalon kirjassa Salattuja voimia, opas valoisille ja pimeille poluille oli lyhytproosaa ja kirjailijan omia patikointikokemuksia. Kirjan luku jäi lomalla kesken, mutta lainasin sen uudestaan ja luin loppuun palattuani Helsinkiin.

Kirjan lopussa on paljon hyviä vinkkejä kävelyyn. Eräs pätkä pisti erityisesti mietityttämään ottaen huomioon, että sorruin Herajärven kierroksen toisena päivänä varsin turhaan kitinään. Hyttyset kiusasivat, reppu painoi selkään, alkoi satamaan. Hävetti sen jälkeen, kun mieheni aikansa narinaani hiljaa kunneltuaan äyskäisi reippaasti asiasta takaisin.

"Hyvään polkuetikettiin kuuluu myös se, että vaellustoveria ei kuormiteta turhalla valittamisella. Totta kai kerrot heti, jos tarvitset vettä, välipalaa tai tauon tai jos tahti on liian kova, sekä tiedotat heti esimerkiksi hiertymistä tai kivuista, jotka voivat hidastaa etenemistä ja joille on tehtävissä jotakin. Mutta kenenkään polkumoraalia ei kohota, jos toinen rutisee lakkaamatta asioista, joille ei kerta kaikkiaan voi mitään. Jos sade harmittaa, reppu tuntuu painavalta, maasto on ikävää tai koko homma juuri silloin kyllästyttää, pidä suusi kiinni. Sen sijaan avaa suusi aina kun voit olettaa toisen tarvitsevan rohkaisua tai kannustusta."

Taukopaikka Herajärven kierroksella