Kökar

Saaristomerellä

Kökar; Sandvikin vierasvenesatama

Tarkoitus oli piipahtaa Utössä, mutta emme päässeet laskeutumaan maininkien vuoksi. Jatkoimme matkaa Kökariin. Saaristomeren kauneutta ei sanat riitä kuvaamaan. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun palasin ajatukseen siitä, ettemme osaa matkailussa arvostaa sitä mitä meillä on. Miksi Suomeen kukaan nyt tulisi? Eihän meillä ole mitään. Meillä on ainutlaatuinen Saaristomeri, jonka kerrotaan 40 000 saarellaan olevan maailman suurin ja monien mielestä kaunein saaristo.

Lennettiin monta ympyrää Sandvikin vierasvenesataman ympärillä. En ilmasta havainnut, että sataman ympärillä olisi ollut hiekkarantaa, johon saada kone parkkiin. Mieheni oli jotain havaitsevinaan ja laskeuduimme. 

Jännä juttu, että avuliaan käden tarjosi niin Kumlingessa kuin Kökarissa ulkomaalaiset turistit. Kumlingessa eläkkeelle jäänyt SASin lentäjä auttoi mentä rantautuessamme laituriin ja Kökarissa vanhempi hollantilainen herrasmies saapui meitä hinaamaan pienellä kumiveneellään. Muut sataman vieraat tyytyivät räpsimään meistä kuvia. Onneksi pessimistisen näkemykseni suomalaisten avuliaisuudesta kumosi seuraavana päivänä meitä auttamaan tullut suomalainen mies poikansa kanssa. Satamassa oli kuin olikin pieni hiekkauimaranta, johon ystävällisesti saimme luvan laittaa koneen parkkiin.

Kökarin telttamajoitus

Sandvikin vierasvenesatamassa

Sää oli upea, joten telttamajoitus ei tällä kertaa tuntunut luotaantyöntävältä ajatukselta. Varasimme saunan klo 23:00 alkaen, joten meillä oli hyvää aikaa ruokailla sataman kahvilassa ja ottaa saarta haltuun vuokrafillareilla. Poljimme illan aikana katsomaan 1700-luvulla rakennettua Pyhan Annan kirkkoa sekä piipahdimme iltaoluella Karlbyn kylän vierasvenesatamassa.

Kirkossa silmäni kiinnittyivät katsomaan kattoon ripustettua laivaa. Tarina kertoo, että votiivilaivan on rakentanut kökarilaispoika 1700-luvulla. Pojan kerrotaan olleen aluksessa turkkilaisten merirosvojen vankina seitsemän vuoden ajan. En tiedä totta vai tarua, mutta laivan liikehdinnästä ennustettiin säätä (laiva kääntyy myrskysäässä vastapäivään ja poutasäässä myötäpäivään).

Kökar; Pyhän Annan kirkko

Kökar; Pyhän Annan kirkko

Seuraavana päivänä patikoimme reilut viisi kilometriä Kalenin luontopolkua. Polku mutkitteli yllättävänkin vaihtelevissa maisemissa. Osasin odottaa laajoja kalliotasanteita, mutta en ajoittain rehevää lähes viidakkomaista maastoa. "Kökarin triathlonista" uupui vain pidempi uimaosuus. Mieheni kävi meressä vain kastautumassa. Minä en edes sitä. Matkan varrella oli niin pronssikautinen asuinpaikka kuin merivartioaseman läheisyydessä sijainneet venäläisten linnoitusten rauniot ja mukulakivitie. Patikoinnin jälkeen pyöräilimme ruokailemaan Suomen eteläisimmälle omenatilalle Peders Aplagårdiin. 

En tiedä, ehkä pieni palanen sydäntäni jäi Kökariin ja Saaristomerelle <3

Kökar; maisemia patikointireitiltä

Kökar; maisemia patikointireitiltä