Sri Lankan kiertomatka: Adam's Peakin valloitus

Yritä nyt sitten sovittaa lomaa Sri Lankaan niin ettei siellä sataisi. Tai ei sataisi ainakaan koko aikaa ottaen huomioon, että saaren eri osissa on monsuuni eri aikaan. Meidän loma helmikuussa sattui mukavaan hetkeen ja kiertomatkamme ensimmäiseen kahteen viikkoon ei satanut tippaakaan. Rantalomapätkällä ylitsemme lipui kahtena iltapäivänä noin puolen tunnin sadekuuro. Lämpötila maassa pysyy sen sijaan ymmärtääkseni tasaisen varmasti läpi vuoden noin kolmen kympin tienoilla. Otimme mukaan myös joitakin lämpimiä vaatteilla maan keskiosan "ankariin" vuoristo-olosuhteisiin, joissa yön alin lämpötila putoaa alle kymmenen asteen. 

Vietimme kaksi yötä Nuwara Eliyassa. Itse asiassa yksi hotelliyö meni vähän harakoille, kun päätimme vaeltaa Adam's Peakille paikallisin perinteisin menoin eli keskellä yötä ollaksemme huipulla auringonnousun aikaan. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että menimme nukkumaan tai yritimme nukahtaa seitsemän aikaan illalla. Kuski tuli noutamaan meitä yhdeltätoista illalla ja reilun parin tunnin ajomatkan jälkeen olimme muistaakseni noin puoli kahden aikaan yöllä perillä vuoren juurella. Torkuimme autossa sen mitä kykenimme pomppuisella tiellä. Kuski ystävällisesti herätti meidät pariin otteeseen katsomaan tien vierustalla seikkailleita villisikaperheitä. 

Perillä edessä oli useamman tunnin porrasharjoitukset. Keskimäärin nousu vie kai noin kolme tuntia.  Nopeammat nousevat parissa tunnissa ja hitaammat suurin piirtein neljässä. Ylhäällä reilussa 2000 metrissä oltiin n. 5500 portaan askelluksen jälkeen. Alkuvaiheessa yöllisiä kulkijoita oli vain muutamia, mutta matkan edetessä nopeammat ottivat meitä kiinni ja tunnelma alkoi pikku hiljaa tiivistymään polun kaventuessa ja portaiden jyrkentyessä. Reitillä oli sähkövalaistus. Olimme ottaneet varmuuden vuoksi mukaan myös otsalamput ja matkan aikana haaveilin myös kävelystä perinteisen soihdun kanssa. Valot kiemurtelivat korkeuksiin. Oli hassu fiilis, kun pimeydessä ei erottanut milloin vuoren rinteellä kiemurtelevat valot vaihtuvat tähtitaivaaksi. Tuntui kuin olisi taivaaseen kävellyt. 

Taipaleen varrella oli runsaasti erilaisia ruoka- ja juomapisteitä (toim. huom. ei alkoholia) ja krääsän myyntiä. Olimme lähteneet hyvissä ajoin liikenteeseen ja näin ollen olimme ylhäällä reilusti ennen auringonnousua. Pysähdyimme rauhassa kahvittelemaan viimeiseen juottopisteeseen ennen muutaman kymmenen metrin loppurutistusta ylös. Olin lukenut, että ylhäällä on viileää ja siihen pitää varautua. Fleecestä ja takista huolimatta tuli vähän vilu auringonnousua odotellessa. 

Pyhiinvaelluskohteena Adam's Peak on joviaali eri uskontoja kohtaan. Legendan mukaan Buddha jätti jalanjälkensä vuoren huipulle. Hinduille jalanjälki on Shivan ja muslimeille Aatamin. Kuulimme paikalliselta myöhemmin Adam's Peakiin liittyvän sanonnan: Olet hullu, jos et kerran elämässäsi vaella vuorelle ja olet hullu, jos teet sen kahdesti. Vuorelle nousijoissa oli kaikenikäisiä sylivauvoista vanhuksiin. Vauvat kulkivat sylissä tai selässä. Iäkkäämpiä tuettiin ja talutettiin. 

Paluumatka ei ollut yhtään helpompi kuin nousu, vaan pohkeet huutivat täristen hoosiannaa.  Sen mitä askelmien tuijottamiselta kykeni, oli mukava nähdä auringon valaisemia maisemia pimeyden sijaan. Paluumatkalla juttelimme hetken ajan Tema-matkojen kautta reissussa olleen porukan kanssa. Muutaman kymmenen seurueesta vai muutama oli lähtenyt vaellukselle. Loput oli ilmeisesti peloteltu matkan rankkuudella niin, ettei joukon maratoonarikaan ollut uskaltautunut liikenteeseen. Aivan turhaan. Ylös kyllä ennemmin tai myöhemmin pääsee, kun pitää tauon juuri silloin kun siltä tuntuu.

Unohtumaton kokemus, sanoisin.

Adam's Peakin varjo auringon noustessa