Sri Lankan kiertomatka: Duara Travelsin matkassa

Välillä elämässä avautuu yllättäviä ja unohtumattomia mahdollisuuksia. Näin tapahtui lomamme aikana, kun vahvistui, että voisimme Duara Travelsin matkassa asua Sri Lankalaisessa perheessä lähellä kaupunkia nimeltä Badulla. Yllättävä käänne alun perin ajateltuun matkan kulkuun oli mahdollista, koska meillä ei ollut etukäteen lukkoon lyötyjä majoituksia ja näin ollen saatoimme muuttaa suunnitelmaa lähes lennosta. 

Mieheni oli kuullut suomalaisen Duara Travels yrityksen esittelyn eräässä tilaisuudessa muutamaa kuukautta aikaisemmin. Hän palasi kotiin innostuneena ja oli varsin vaikuttunut konseptista. Duara on kiteyttänyt pyrkimyksensä niin, että sen tarkoituksena on yhdistää kehitysmaiden kyläyhteisöt matkailijoihin vastuullisella tavalla. Annetaan arvoa paikallisille kulttuureille ja elämäntavoille. Haetaan vaihtoehtoja ns. off the beaten track. Saadut tulot jakaantuvat Duaralle, kylän ns. yhteyshenkilölle, perheelle ja mikä parasta kyläyhteisölle. Päiväkorvausta (n. 20 - 30 euroa/hlö) vastaan perhe tarjoaa ruuan, majoituksen, wc:n ja peseytymismahdollisuuden. Perheen yhteiseen arkeen voi osallistua esim. ruuan laitossa.

Sovimme hyvin Duaran ensivaiheen pääkohderyhmään eli itsenäisiin matkailijoihin, jotka painottavat materiaalisten arvojen sijaan sosiaalisia arvoja; tutustumista uusiin ihmisiin ja kulttuureihin all inclusive -hotellivaihtoehdon sijaan. Omalta lomalta ajattelen sopivaa kombinaatiota, joka voi sisältää Duaran kaltaisen osuuden ja edelleen käytettävissä olevan budjetin mukaan myös majoitusta eksklusiivisemmassa boutique-hotellissa. Koko lomaani en haluaisi viettää näin, sillä viime kädessä kaipaan kuitenkin myös omaa rauhaa. Oli toki mahdollista vetäytyä omaan huoneeseen esimerkiksi lukemaan ja vetäydyimmekin, mutta toisaalta siinä tilanteessa ja hetkessä se tuntui vähän hassulta.

Tehtävänämme Badullassa oli toimia eräänlaisina testimatkailijoina, josko vierailemamme perhe sopisi jatkossa myös muille matkailijoille. Vietimme perheemme luona kolme yötä. Paikan päälle saapuessamme kävi ilmi ettei koti varsinaisesti ollut kyläyhteisössä ja että koti oli muutaman kilometrin päässä kaupungista suhteellisen ison tien varrella. Omaa pihaa ei juuri ollut eli paikallaoloajan vietimme sisätiloissa. Perheeseen kuului vanhemmat, joista äiti oli kotona vajaan kolme vuotiaan suloisen lapsen kanssa, isä oli päivätöissä ja teinit - tytär sekä poika - kävivät koulua.

Olimme itse etukäteen toivoneet, että pääsisimme jollekin vaellukselle kolmen päivän aikana. Sitä emme tienneet, että vaelluksen lisäksi meitä vietäisiin kiivaalla tahdilla nähtävyydeltä toiselle. Tämä oli mahdollista, koska olimme sopineet perheessäoloajaksi henkilökohtaisen kuskin pakettiautoineen. Tajusimme oikeastaan vasta jälkikäteen, että meille haluttiin näyttää mahdollisimman paljon alueen nähtävyyksiä, koska olimme ensimmäiset asukit ko. perheessä. Luultavasti olimme myös viimeiset. Vaikka koko perhe oli vallan täydellinen kaikin puolin, paikka ei kuitenkaan ollut paras mahdollinen Duaran kyläyhteisö -ajattelumalliin. Paikka sopisi ennemminkin Airbnb -tyyppiseksi ratkaisuksi. Toisaalta en tosin osaa sanoa, kuinka moni turisteista viime kädessä päätyy lomallaan Badullaan. Se on hieman sivussa normaaleista turistivirroista (Nuwara Eliya ja Ella). Oli miten oli, olin itse varsin tyytyväinen ja onnellinen perheessä viettämistämme päivistä.

Matkan jälkeen töissä kahvitauolla pohdiskelin ääneen joitakin fiiliksiä ja ajatuksia, joita kokemus minussa herätti:

• Hämmennyin siitä, että ruokailu tapahtui sormin. Luulin, että niin toimitaan vain Afrikassa. Ensimmäisellä kerralla etsiskelin katseellani katetun pöydän ääressä ruokailuvälineitä. Hetkeä myöhemmin näin perheen isän sekoittavan riisiä ja kastikkeita sormillaan. Ei se itseltäni ihan luonnekkaasti sujunut.
• Tuntui, että perhe eli kodissaan varsin pimeässä. Minulle jäi epäselväksi, oliko kysymys sähkön hinnasta vai jostain muusta. En kehdannut kysyä.
• Keittiössä ruokaa tehtiin aidolla tulella ja kaasulla. Käytössä ei ollut sähköhellaa tai mikroaaltouunia. Tämä ei ollut mikään "kulttuurishokki" ottaen huomioon, että monet meistä ovat tottuneet samaan mökkiolosuhteissa. 
• Perheen äiti oli erittäin taitava ruuanlaittaja ja hän teki kaiken itse alusta loppuun. Pääsimme mm. seuraamaan ja itse tekemään nuudeleita. Ruokaa oli tarjolla runsaasti ja koko ajan. Päiväretkille mukaan saadut eväät olivat annoksina todella isoja. 
• Televisiosta perhe katsoi lähinnä intialaisia bollywood sarjoja. Uutisia ei tuntunut tulevan ollenkaan tai ainakaan niitä ei katsottu. Sikäli tuntuu, että Suomessa pysytään maailman menossa kärryillä aivan eri tavalla. 
• Mieleen jäivät hämmästyttävän ihanat kysymykset erilaisten keskustelujen lomassa: "Eikö Suomessa ole apinoita?" tai "Onko teillä kotona palvelijoita?"
• Ei ole pelkästään suomalainen ominaisuus, että kyselemme ulkomaalaista mitä he meistä ajattelemme. Muutaman päivän kokemuksemme perusteella se taitaa olla jollain tavalla universaalia.

Luin jostain naistenlehdestä, että lomavuoteen 2017 kuuluu vastuullisuus, ympäristöystävällisyys ja kestävä matkailu. Eettisyys, ekologisuus ja paikallisuus ovat myös tärkeitä. Duara on loisto valinta tällaisille arvoille!