Kuuba; Casa particular ja Etecsa

Jos ajatellaan taloudellisesti, Kuuban casa particular (yksityiset huoneet/asunnot) -järjestelmä piti reissumme kustannukset majoituksen osalta hyvinkin kohtuullisina. Olin lukenut, että ei saa antautua kadulta sisäänheittäjien pauloihin, koska maksat kuitenkin majoituksessa heidän "palveluistaan". Toisaalta, jos majoitus maksaa noin 20 euroa niin ajattelin, ettei sillä ole merkitystä vetääkö kadulla passissa ollut henkilö mahdollisesti välistä tai ei, vai onko hän vain ystävällinen. Santiago de Cubassa meidät siis "sisäänheitettiin" kadulta suoraan erääseen yksityiseen huoneeseen kirkon vieressä. Rinkkojen ja kassien kanssa ei ole suurta intressiä lähteä kuljeskelemaan ympäri tuntematonta kaupunkia ajatuksella, josko jostain löytyisi hienompi majapaikka. Majoituksen tarkoituksena oli kuitenkin olla vain yösija muun puuhastelun välissä.

Casat, joissa majoituimme olivat suhteellisen vaatimattomia, mutta ne olivat keskeisellä ja hyvällä paikalla. Majoituimme casoissa Trinidadissa, Cienfuegossa, Playa Largassa ja Havannassa. Ensimmäistä yötä lukuun ottamatta yhtään majoitusta emme varanneet etukäteen. Saavuimme paikkakunnalle ja kävelimme kadulta suoraan kysymään yösijaa. Aina onnistui, tosin Havannassa siihen meni hetki. Minä jäin bagaasien kanssa baariin ja mieheni lähti kadulle tutkimusretkelle.

 

Jäin siihen käsitykseen, että suuri osa yksityisistä huoneista ei ole tarjolla Airbnb:n tai muiden vastaavantyyppisten palveluiden kautta. Tämä siksi, että tietokoneet, kännykät ja internet -yhteys tuntuivat olevan monille paikallisille äärimmäistä luksusta. Puhelinkopit ja lankapuhelimet olivat aktiivisessa käytössä. Hämmästys oli itsellenikin suuri, kun tajusin ettei hienossakaan hotellissa ole ilmaista internet -yhteyttä. Nettiyhteyden luomiseen piti ostaa Kuuban valtion teleyhtiön (Etecsa) luottokortin kokoisia raaputettavia pahviläpysköjä. Vajaan euron sijoituksella sai tunnin nettiaikaa. Santiagon "pimeillä" katumarkkinoilla tällaisesta kortista pyydettiin noin seitsemää euroa. Tinkimisen jälkeen maksoimme ensimmäisestä muistaakseni kolme euroa. Sittemmin jonotimme muiden mukana Etecsan liikkeisiin ja ostimme kerralla useampia normaalilla euron hinnalla. Näillä korteilla ei tietenkään päässyt nettiin missä vaan, vaan yleensä kunkin paikkakunnan keskeisellä torilla tai puistossa. Paikan tunnisti siitä, että ihmisiä oli runsaasti kumartuneina ja keskittyneinä matkapuhelimensa pläräämiseen.

Sattuneesta syystä lomamme oli siis suhteellisen internet -vapaa. Tästä johtuen matkailukin tuntui retromatkailulta eli ihmettelyä ja toimimista sen suhteen miten asioita hoidetaan ja selvitetään ilman internetiä.

Meille lähes itsestäänselvä kännykän datayhteys ei todellakaan ole itsestäänselvyys Kuubassa. Huomasin matkan jälkeen YLEn uutisen joulukuulta. Otsikko oli seuraava: "Kuubalaisetkin pääsevät pian kännykällä nettiin, mutta vain harvalla on siihen varaa. Kuukausipaketti maksaa jopa kuubalaisen keskipalkan verran." Uutisen mukaan noin puolella Kuuban 11,2 miljoonan asukkaalla on matkapuhelin, mutta sillä on päässyt lähinnä vain valtion sähköpostipalveluun. Joulukuussa 2018 kuubalaiset alkoivat päästä puhelimen kautta myös nettiin, mutta meille normaali netinkäyttö ei heille ole mahdollista. Neljän gigan paketti maksaisi vajaat kolmekymmentä euroa. Tämä tilanteessa, jossa keskivertokuubalaisen palkka jää alle 30 euron. Uutisen mukaan teleyhtiö on kuitenkin luvannut, että valtion tarjoamien sovellusten ja verkkosivujen käyttö on halvempaa kuin kansainvälisen internetin.

Majapaikoistamme ei lauluja kirjoitella, paitsi Playa Largasta Sikojenlahdella, jossa majoitumme kolme yötä aivan meren äärellä omassa pienessä asunnossamme. Meillä oli kaksi vaatimattomasti sisustettua huonetta ja kylppäri. Ja kylppärissä oma lemmikkisammakko parin ensimmäisen päivän ajan. Jonnekin se sittemmin katosi. Toivottavasti ei viemäriin. Ulos kämpän eteen saimme viritettyä riippumaton ja yleiseen rentoiluun oli kaksi rantatuolia. Ulkona olleen pöydän ääreen meille katettiin aamupala ja kerran tilasimme myös illallisen. Kukapa uskoisi, että söimme isäntäperheen laittamaa hummeria! Normaalisti ei koskaan - missään  - pääse lähes veden rajaan majoittuessaan. Ei ainakaan 35 euroa yö (sisältäen aamiaisen). Aamiaisen pyysimme maksua vastaan isäntäperheeltä koko reissun ajan mikäli se oli mahdollista tai sitten etsimme kahvilan. Suomalaisittain normaaleja marketteja monipuolisine valikoimineen ei Kuubasta löytynytkään.