Asioita, jotka tekevät joulun

Joulukuusi.

En muista, että lapsuudessa pohjois-karjalalaisella pikkupaikkakunnalla olisi ollut joulukuusia myyvää torimyyjää. Se voi johtua siitä, ettemme koskaan ostaneet kuusta. Emme kuitenkaan omistaneet metsää, enkä ollut koskaan mukana metsässä hakemassa kuusta. Kuusi jostain vain ilmestyi rivitalo-osakkeemme oven viereen. Isäni oli metsämies. Luulen, että hän tapasi metsässä tonttuja, jotka toivat meille vuosittain kuusen. Kuuset eivät välttämättä olleet säännöllisen mallisia tai tuuheita, vaan jälkikäteen ajateltuna rouheampia, persoonallisempia. Meillä oli aina samat muutamat koristeet, jotka löytyivät olohuoneen senkin vasemmasta kaapista; kullanvärinen nauha, kävynmallisia koristeita ja lippunauha. Lisäksi kuuseen ripustettiin suklaiset seitsemän pientä kääpiötä. Niitä en ole nähnyt kaupassa vuosikymmeniin. Viimeiset vuodet olemme kasanneet terassillemme muovisen kuusen, mutta tänä vuonna saimme ulkomaille matkanneilta ystäviltämme lahjaksi kotimaisen kuusen. Olin ostanut uuden tuhannen ledin valosarjan alennuksella ja kun katsoin televisiosta Valkoisen talon joulukoristeluja, päätin kokeilla valosarjaa pihan sijasta kuuseen. Mikä upea valomeri terassillamme nyt onkaan!

Elävä kuusi ja valomeri.

Ruoka.

Kinkku. Laatikot. Rosolli. Kaikki perinteisimmät jouluruuat loistivat poissaolollaan, kun ruokailimme mieheni kanssa jouluaattona. Pöydässä oli mieheni vuotta aikaisemmin työnantajaltaan saaman lahjakortin turvin savustettua haukea ja lohta. Lisäksi olimme käyneet Hakaniemen hallissa ostoksilla; mukaamme lähti pienet annokset silliä, katkarapuherkkua ja hämmentävää kyllä - italialaisia uusia perunoita. Jälkikäteen viimeksi mainitut alkoivat kuulostaa korviini hipsteriperunoilta - italialaiset uudet perunat! Ehkä emme tee tästä tapaa. Lisäksi ostimme marketista lohen, jonka mieheni savusti taloyhtiön grillissä myöhään yöllä aaton aattona. Ruoka ei ollut tietoisesti lihaton. Kinkkua en kaivannut, mutta lapsuuden perinteitä vaalien voisin kyllä joskus syödä karjalanpaistia. Jouluviikolla olin keittänyt pariin otteeseen riisipuuron ja sekahedelmäkeiton. Myös aidot, oikeat, ruiskuoriset karjalanpiirakat löysivät kauppahallista tiensä meidän jouluherkkuihin. Kinkkuakin sain siivut, kun siirryimme mieheni perheen luokse joulupöytään joulupäivänä.

Muistaminen/(lahjat).

Mieheni rakastaa Wiener Nougat -konvehteja. Minä taasen olen Pandan juhlapöydän konvehtien ystävä. Tosin rasian sisältö on valitettavasti lapsuuden jälkeen muuttunut. Parasta olisi, jos voisi valita itselleen mieluisan sisällön. Olemme ostaneet viime vuosina vähänlaisesti joululahjoja. Tänä vuonna "lahjani" miehelleni ja hänen sukulaisilleen oli wienernougat -kakku jälkiruokana. Minä sain konvehtirasian ja yllätyksekseni kortin. Se oli ihana yllätys Maltalta, jossa ääneen ihmettelin paikallista tapaa kohdistaa joulukortit ja muutkin kortit hyvin tarkasti läheisille (äidille, isälle, serkulle jne.) Olen saanut materiaalisesti elämässäni enemmän kuin tarvitsen. En tällä hetkellä koe puutetta mistään, mutta tiedostan hyvin, että kaikki voi viime kädessä kadota minä hetkenä hyvänsä. Lapsuuteni jouluissa on asioita, joita en erityisemmin halua muistella, mutta lahjoista puheen ollen, tulen aina muistamaan yöpuvun, jonka sain joululahjaksi. Se oli Joensuun Sokoksella, se maksoi siihen aikaan paljon ja sen vuoksi en uskonut sitä saavani. Sittemmin yöpaidasta tuli tosi rakas ja käytin sen aivan riekaleiksi. 

Yhtä lahjaa mieheni on miettinyt harvinaisen paljon. Tänä vuonna lämpimin ajatuksin kerätty harmaa huopakassi mietittyine sisätöineen viedään aikanaan ilmailuystävälle, joka on auttanut miestäni kovasti hänen jonkin mittapuun mukaan toistuvissa, syystä tai toisesta epäonnisissa lentokonekaupoissa. 

Perhe.

Perhejoulu on minulle suhteellinen käsite. Vanhempani ovat edesmenneet jo aikaa sitten. Veljeni viettää joulunsa vaimonsa perheen parissa. Mieheni on usein osan joulusta töissä. Perhejoulua pääsen viettämään mieheni perheen parissa silloin, kun työvuorot sen sallivat. Olemme joskus kutsuneet yksinäisen ystävän meille tai olen joskus päässyt ystävien luokse joulua viettämään. Usein osan aikaa joulusta olen yksin kotona. Matkalla joulupäivänä Varsinais-Suomeen mieheni kysyi onko minusta mukavaa mennä Turkuun. Olin hetken hiljaa, jonka jälkeen kerroin miettiväni jonkin verran edesmenneitä vanhempiani. Jouluna ajatuksissa on usein lapsuuden joulut ja kuvitteelliset joulut, joita en oman perheeni kanssa ole päässyt koskaan viettämään. Se ei ole miehen perheen vika, vaan ajatukset lienevät varsin inhimillisiä.

Tunnelma.

Minulle joulu on värejä, valoja ja koristeita. Punaisia liinoja ja tonttuja. Kynttilöitä. Pidän kovasti tunnelmasta joulun aikaan. Joulu on parhaimmillaan hyvän mielen mielentila. Sellainen piparin- ja havuntuoksuinen feng sui sielussa ja mielessä.