Minun päivä Maltalla

Malta on tosi pieni maa. Asukkaita on vähemmän kuin Helsingissä ja maa päästä päähän on kilometreissä, kuin ajaisi suunnilleen Helsingistä Keravalle. Saarella meri on ihan siinä vieressä ja äärellä lähes koko ajan. Koska näin ja koska marraskuussa hotellien hintataso oli huokea, vaihdoimme kolmen yön jälkeen merikinvähänparvekkeeltapilkottaa -hotellista hotelliin suoralla merinäköalalla. Balluta Bayn rannasta, St Julianin alueelta löysimme jo parhaat päivänsä nähneen neljän tähden hotellin Cavalieri Art, jonka parvekeelta avautui varsin kaunis näköala lahdelle. Vanhentuneet fiilikset tulivat erityisesti, kun kävimme hotellin sisäuima-altaalla (ulkouima-allas oli suljettu) ja katsoimme ankeaa käytöstä poistettua saunaa. On vaikea kuvitella, että tuo sauna tulisi käyttöön ilman uudistusta.

Kun saavuimme hotellille, mieheni meni kirjautumaan sisään vastaanottotiskille ja minä askelsin kohti esitetelinettä. Yritin piilotella telineen takana, mutta palveluja markkinoiva mies nousi ylös istuimeltaan ja alkoi reippaasti esittelemään jos jonkinnäköisiä vaihtoehtoja. Kuuntelin ystävällisesti miehen esittelyjä, niin kuin muutoinkin vastaavantyyppisissä tilanteissa teen, vaikkakin normaalisti lopputuloksena järjestelmällisesti kieltäydyn kaikista minulle tuputetuista vaihtoehdoista. Poikkeuksellisesti tällä kertaa lämpenin kuitenkin miehen kertomalle - koko päivän kestävä saarenympäriristeily perinnelaivalla. Normaalihinta oli 55 euroa per henkilö, mutta kauden viimeiseksi paljastunut kierros 50 eurolla pitäen sisällään lounaan ja juomat koko päivän ajan (limppari, viini, olut). Sehän kuulosti lähes ilmaiselta ottaen huomioon, että ruokaa ja juomaa pitäisi päivän aikana joka tapauksessa ostaa. Kiinni veti!

Hotellilta muutaman minuutin kävely ja olimme bussissa matkalla kohti laivasatamaa. Laivalle päästyämme seurailin miten laiva täyttyy. Meitä matkustajia oli yhteensä vajaat 15 henkilöä. Laivan ollessa vielä satamassa nuorempi pariskunta asettautui suhteellisen vähissä vaatteissa kannelle aurinkoa ottamaan. Auringonpaisteessa, satamassa paikallaan lilluessa lämpötila tuntuikin lämpimältä, mutta ei mennyt aikaakaan merellä, kun meistä itse kukin alkoi tukevoittamaan vaatetusta. Me olimme ainokaiset porukasta, jotka vietimme ulkosalla koko päivän. Muutoin porukka hilautui pikku hiljaa sisätiloihin joko lämpimämmän vaatetuksen puututessa tai muista syistä. Itse vietin suurimman osan aikaa laivan keulassa joko hiljaa maisemia katsellen tai kirjaa lukien.

Pääkaupunki Vallettan jälkeen näimme jonkin aikaa ranta-asutusta, mutta suuren osaa matkasta katselimme jylhiä luonnonmaisemia. Ainokaisen pysähdyksemme koko päivän reissulla teimme parin tunnin ajaksi suurempien saarien - Malta ja Gozo - välissä sijainneelle Cominon saarelle, jossa asuu pysyvästi neljä ihmistä. Laivamme rantautui noin 20 minuutin kävelymatkan ns. sinisestä laguunista, johon kaikki turistit saapuvat. Laguunilla emme todellakaan olleet yksin, sillä rantuneena oli useita suuria aluksia. Mieheni pulahti mereen uiskentelemaan, mutta itse tyydyin seurailemaan maailman menoa rantakallioilta.

Olisin voinut pitää pelkkää risteilyä kuvauksena suhteellisen täydellisestä päivästä, mutta ei siinä vielä kaikki! Jo Suomessa olin huomannut, että loman aikana on minulle tärkeän bändin Depeche Moden konserttielokuvan Spirits in the forest ensi-ilta. Nykymaailmassa lähes kaikki on mahdollista. Niin myös leffalippujen osto netissä maltalaiseen elokuvateatteriin. Elokuvassa yhdistyivät viehättävällä tavalla musiikki ja eri maista (mm. Romania, Mongolia, Ranska, USA) kotoisin olleiden fanien tarinat; lähes ainokainen mistä 25-vuotiaana auto-onnettomuudessa muistinsa menettäneelle ranskalaiselle naiselle heräsi muistoja tai tunteita oli Depeche Moden musiikki. Musiikilla on tervehdyttävä vaikutus, olen usein itsekin todennut.

Malta, Comino

Malta, Comino