Illalu ja mela
Souvenirs that don´t suck luki suljetun kivijalkaliikkeen ikkunassa. Ei vitsit tuolla on pakko käydä, mietin kävellessämme ohi. Muutamaa päivää myöhemmin oven ripaa ei tarvinnut repiä turhaan.
Maltan sekakieli on saanut vaikutteita arabiasta, romaanisista kielistä ja englannista. Tästä huolimatta hetkittäin kadulla kulkiessa tuntui siltä, että joku puhuu suomea vieressä. Ehkä selitys löytyi kaupassa myydyistä postikorteista, joissa mm. luki "Mela" tai "Illula". Kortit opettivat puhumaan maltaa.
Maltan sekakieli on saanut vaikutteita arabiasta, romaanisista kielistä ja englannista. Tästä huolimatta hetkittäin kadulla kulkiessa tuntui siltä, että joku puhuu suomea vieressä. Ehkä selitys löytyi kaupassa myydyistä postikorteista, joissa mm. luki "Mela" tai "Illula". Kortit opettivat puhumaan maltaa.
illalu /ill - la -loo
1. Oh my goodness! Wow!
2. hours of fun for both you and your tongue
mela / mel - uh
1. then, therefore, so, of cource, ok-alright, umm
2. use if you've run out of other words but still want to talk
- - -
Viime vuosina on puhuttu yhä enenevässä määrin hitaasti matkustamisesta. Lähtiessämme tutustumaan Mdinan linnoituskaupunkiin emme niinkään tutustuneet hitaasti matkustamisen ajattelutapaan, vaan matkustimme oikeasti hitaasti. Paluumatkalla bussissa katsoimme kelloa. Seisoimme täyteen ahdetussa bussissa tunnin ja vartin. Tässä ajassa etenimme 13 kilometriä.
 |
| Mdinan kujilla |
Mdinassa asuvat ihmiset saataisiin mahtumaan isoon matkustajakoneeseen. Maltan vanhan pääkaupungin kujilla emme kuitenkaan olleet yksin, mutta onneksi meitä ei ollut montaa risteilylaivallista muurien sisällä. Vaikka Mdina oli vain 250 x 300 metrin kokoinen, keskiaikaisen kaupungin kalkkikivikaduilla saattoi kuitenkin hetkittäin tallustella itsekseen ja kuvitella olevansa Game of Thronesin fantasiamaailman kuvauksissa muutamaa vuotta aikaisemmin.
Mieheni työkaveri laittoi viestiä, kun olimme Mdinassa jo käyneet. Hän suositteli käymään paikassa, jossa tarjoillaan kotitekoisia leivoksia ja kakkuja. Harmittelimme hetken, että olimme missanneet paikan, kunnes tarkistuksen jälkeen totesimme että olimme kyseissä paikassa syömässä pitsaa. Pitsa oli täytteiltään niin runsas, että luojan kiitos emme tilanneet molemmille omia. Jälkikäteen ajateltuna, pitsa ei ollut niin hyvää etteikö paikassa olisi kannattanut valita kahvihetki lounaan sijaan.
- - -
Luin matkalla pari kirjaa, joista toinen oli Mia Kankimäen "Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin". Ensinnäkin viehätyin kirjan nimestä ja toisekseen kirjaa ostaessani saatan usein lukaista kirjan aloituksen. Tässä tapauksessa se meni näin:
"Tästä se alkaa.
Olen elämääni kyllästynyt. Olen niin tylsistynyt, että kuolen. Olen niin tylsistynyt, että voisin kuolla, jos jaksaisin ja viitsisin.
Olen keski-ikäinen, miehetön ja lapseton. Asun yksin. Olen tehnyt samaa työtä kymmenen vuotta Herään aamulla kello 6.15. Syön aamiaisen, aina saman. Luen sanomalehden. Käyn suihkussa. Matkustan työpaikalleni Helsingin keskustaan. Teen töitä, istun palavereissa. Seuraan organisaatiouudistuksia ja tehostamiskonsultteja vuosi vuodelta turhautuneempana. Palaan kotiin. Katson televisiota, liikaa. Käyn joogassa, joskus. Vältän viininjuontia päänsäryn pelossa. Menen ajoissa nukkumaan. Valvon suurimman osa yöstä. Herään aamulla kello 6.15."
Olen ollut työelämässä yhtäjaksoisesti 20 vuotta. Pisin tauko töistä on ollut neljä viikkoa eli kesäloma. On ihmisiä, jotka ovat tehneet enemmän töitä kuin minä. On ihmisiä, jotka olisivat varmasti sanattoman onnellisia minun palkallisista lomapäivistäni. En ajattele heitä tässä hetkessä, ajattelen itseäni. Toivon, että jossakin hetkessä minulla on mahdollisuus irrottautua työstä tavalla tai toisella vähän pidemmäksi aikaa. Vähän saman tyyppisin ajatuksin vastasi työpaikkansa kyselyyn myös mieheni. Hän ilmoitti, että muutaman vuoden päästä voisi tehdä jonkin aikaa 80 prosenttista työaikaa.
Muutama vuosi sitten minut omalla tavallaan pakotettiin miettimään työelämän jatkokuvioita. Tuolloin päädyin nykyiselle uralleni digitalisaation kehittämistehtäviin. Silloin ei tosin puhuttu digistä, vaan ennemminkin sähköisistä palveluista ja tätä ennen systeemisuunnittelusta. Organisaatiouudistus oli onni onnettomuudessa, sillä muutoin voisi hyvin olla, että samaistuisin enemmänkin kirjan ensimmäisiin lauseisiin. Olen oppinut paljon uutta ja työskennellyt erilaisten ihmisten sekä yhteistyökumppaneiden kanssa, mutta samaan aikaan kärvistellyt erilaisten työelämän haasteiden kanssa. Tämä tietysti pistää miettimään mihin hetkellisen ja katoavaisen elämänsä käyttää. Ihan parasta on, että syksyn tullen olemme voineet höystää arkea erilaisin kulttuuririennoin. Se on tehnyt hetkittäin arjesta juhlaa.
 | |
| Mdina, Malta |
- - -
Luin matkalla pari kirjaa, joista toinen oli Mia Kankimäen "Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin". Ensinnäkin viehätyin kirjan nimestä ja toisekseen kirjaa ostaessani saatan usein lukaista kirjan aloituksen. Tässä tapauksessa se meni näin:
"Tästä se alkaa.
Olen elämääni kyllästynyt. Olen niin tylsistynyt, että kuolen. Olen niin tylsistynyt, että voisin kuolla, jos jaksaisin ja viitsisin.
Olen keski-ikäinen, miehetön ja lapseton. Asun yksin. Olen tehnyt samaa työtä kymmenen vuotta Herään aamulla kello 6.15. Syön aamiaisen, aina saman. Luen sanomalehden. Käyn suihkussa. Matkustan työpaikalleni Helsingin keskustaan. Teen töitä, istun palavereissa. Seuraan organisaatiouudistuksia ja tehostamiskonsultteja vuosi vuodelta turhautuneempana. Palaan kotiin. Katson televisiota, liikaa. Käyn joogassa, joskus. Vältän viininjuontia päänsäryn pelossa. Menen ajoissa nukkumaan. Valvon suurimman osa yöstä. Herään aamulla kello 6.15."
Olen ollut työelämässä yhtäjaksoisesti 20 vuotta. Pisin tauko töistä on ollut neljä viikkoa eli kesäloma. On ihmisiä, jotka ovat tehneet enemmän töitä kuin minä. On ihmisiä, jotka olisivat varmasti sanattoman onnellisia minun palkallisista lomapäivistäni. En ajattele heitä tässä hetkessä, ajattelen itseäni. Toivon, että jossakin hetkessä minulla on mahdollisuus irrottautua työstä tavalla tai toisella vähän pidemmäksi aikaa. Vähän saman tyyppisin ajatuksin vastasi työpaikkansa kyselyyn myös mieheni. Hän ilmoitti, että muutaman vuoden päästä voisi tehdä jonkin aikaa 80 prosenttista työaikaa.
Muutama vuosi sitten minut omalla tavallaan pakotettiin miettimään työelämän jatkokuvioita. Tuolloin päädyin nykyiselle uralleni digitalisaation kehittämistehtäviin. Silloin ei tosin puhuttu digistä, vaan ennemminkin sähköisistä palveluista ja tätä ennen systeemisuunnittelusta. Organisaatiouudistus oli onni onnettomuudessa, sillä muutoin voisi hyvin olla, että samaistuisin enemmänkin kirjan ensimmäisiin lauseisiin. Olen oppinut paljon uutta ja työskennellyt erilaisten ihmisten sekä yhteistyökumppaneiden kanssa, mutta samaan aikaan kärvistellyt erilaisten työelämän haasteiden kanssa. Tämä tietysti pistää miettimään mihin hetkellisen ja katoavaisen elämänsä käyttää. Ihan parasta on, että syksyn tullen olemme voineet höystää arkea erilaisin kulttuuririennoin. Se on tehnyt hetkittäin arjesta juhlaa.
Kommentit
Lähetä kommentti