Kesän aurinkoisina päivinä...

Sadepäivän ratoksi voin muistella muutaman viikon takaisia kauniimpia päiviä. Niitä hetkiä, kun aurinko mollotti koko viikon pilvettömältä taivaalta, tein töitä ja mieheni lenteli pitkin poikin eteläistä Suomen rannikkoa.

- - -

"Mereen laskettaessa on mentävä maininkien suuntaan. Mutta siellä oli pelkkää ristiaallokkoa. Päätin alas tullessa tähdätä yhteen korkeampaan aaltoon. Osuin oikeaan kohtaan, josta kone pomppasi takaisin ilmaan. Siitä ohjasin kohti seuraavaa isompaa aaltoa". Näin kuvaili lentäjä Orvokki Kuortti Helsingin Sanomien artikkelissa pakkolaskuaan Lake Buccaneer -pienkoneella Atlantin aaltoihin toukokuussa 1977. Hän kuvitteli laskeutumisen kolmimetrisiin aaltoihin olevan viimeisensä. Ihan näin erikoisissa olosuhteissa mieheni ei ole onneksi lennellyt. Mikäli aallokossa on näkynyt vaahtopäitä, reissuun ei ole lähdetty. 

Cafe Komsalö

Hymyn leveydellä ei ollut määrää, kun mieheni taannoin kuvaili kahta tekemäänsä reissua. Ensimmäinen retkikohde oli Cafe Komsalö Sipoon saaristossa. Lentokaveri saapui jo hyvissä ajoin ennen sovittua aamu kymmentä, koska hän halusi tutustua lentoa edeltäviin proseduureihin. Ohessa videotallenne menomatkasta.

Pelko siitä, että kahvilan omistajaväki suhtautuisi negatiivisesti saapuvaan vesikoneeseen oli täysin turha. "Niin lämmintä vastaanottoa en olisi osannut kuvitellakaan", mieheni totesi jälkikäteen. Seuraavana päivänä hän lennähti yön yli reissulle Kemiön saaristoon. Oikean jalkapöydän mustelmia lukuun ottamatta reissu oli sujunut hienosti.

- - -

Vietin helteisen työviikon ilmastoidussa työhuoneessani. Sen jälkeistä viikonloppua voi hyvällä syyllä kutsua veneilyviikonlopuksi. Olimme joka päivä merellä useita tunteja. Perjantaina töiden jälkeen teimme pikaisen makkaranpaistoreissun saareen työkaverin ja hänen lapsiensa kanssa. Lauantaina mieheni kävi lennättämässä pyöräkoneella kavereita, itse istuskelin Malmin lentoasemalla ja juttelin viimeiset kuulumiset ystävän kanssa. Koin elämäni ensimmäisen avoautokyydin matkalla  lentoasemalta kotiin ja jatkoimme veneellä Pihlajasaareen syömään.

Mieheni saapui sunnuntaiaamuna yövuorosta, veneilimme Hietsun kirpparille, jonne yllättäen saapui vanha lapsuudenystäväni. Kävelimme tuopposelle Mattolaiturille, jonka jälkeen palasimme Hietsuun. Iltapäivän Joensuun juna toi kaksi Brucen konserttiin menossa ollutta rokkaajaa, joiden kanssa veneilimme Ruoholahteen syömään. Veneilypäivä jatkui Itä-Helsingin koukkausen myötä pitkälle iltaan. Palasimme rantaan noin kymmenen aikaan illalla. Kirjaimellisesti hyvän sään aikaan, sillä rantautumisen jälkeen ei mennyt kauaakaan, kun "taivas räjähti".

Huoh. Parin aktiiviviikonlopun ja koko kesä-heinäkuun työskentelyn jälkeen olikin hyvä aika siirtyä kesälomalle!