Kolme lomaviikkoa kodin ulkopuolella 2012

Valmistauduin kolmen viikon kesäloman ruokahuoltoon äärimmäisellä pieteetillä. Kävin läpi kotia kaappi kaapilta ja pohdin mitä ottaisin mukaan, millaisiin paketteihin ja purkkeihin ryynejä laittaisin. Tämän tein välttääkseni peruselintarvikkeiden  ostamisen mökille. Pakkasin mukaan venhäjauhoja leipomista varten, ruisjauhoja muurinpohjalettuja varten ja perunajauhoja mikäli olisin sattunut innostumaan marjakiisselin teosta. Pienen pieniin minigrip-pusseihin laitoin pari liha-, kana- ja kasvisliemikuutioita mikäli olisin sattunut tekemään keittoja tai liemiä. Tyhjensin säilykehyllyn tonnikalasta, ananaksesta, kookosmaidosta, tomaattipyreestä ja hernekeitosta. Otin mukaan oliiveja ja jämät kaprispurkista. Pitäähän sitä olla jotain maailmanlopun varalta, vaikka maakellariin en olisi mökillä pystynyt piiloutumaankaan sen olemassa olon puutteesta johtuen.

Todellisuudessa söimme mahdollisuuden koittaessa aina ulkona. Kylältä sai pitsaa mukaan tarvittaessa ja söin leukapielet loksuen ehkä elämäni suurimman hampurilaisen (jättisellainen, muistaakseni kuusi euroa) paikallisessa "tavernassa". Ravintolassa meille tehtiin lounasajan ulkopuolella pihvit ja paistettuja perunoita. Joensuusta mieheni toi subit, vieraat roudattiin Kolille syömään, Lomakeskus Huhmarille ajettiin veneellä illallistamaan seisovasta pöydästä ja Kontiolahdella syötiin sataman ravintolassa. Erikseen pitää vielä mainita naapureiden erinomaiset sörsselit, mm. viimeisen viikonlopun pihvit sienikastikkeella ja keitetyillä perunoilla. Niinä muutamina päivinä, kun valmistimme ruokaa kotona, söimme makkaraa tai lihaa salaattipedillä. Norjan lapista etelään suunnistaneet, mökillä pari yötä asuntoautollaan viettäneet vieraat innostivat ja opastivat meidät valmistamaan kasvisnyyttejä. Pieteetillä pakkaamani kuivatarvikkeet roudasin samassa kassissa mihin olin tavarat kolme viikkoa aikaisemmin pakannut käyttämättöminä kotiin. Edes muurinpohjalettuja emme tehneet koko loman aikana.

- - -

En vienyt mökille pelkästään kasaa ruokatarvikkeita, vaan myös kasan kirjoja. Muistaakseni olin pakannut viisi kirjaa kolmea viikkoa varten. Oli dekkari, pari kevyempää hömppäkirja, asiakirja ja sitten se yksi ainokainen, jonka luin. Ajattelin, että se on jännityskirja. Mutta ei siinä mitään jännää ollut. Kirja kertoi nuoresta naisesta, joka jätti työnsä hoitaakseen syöpään kuolevaa äitään. Muutamaa kuukautta myöhemmin häntä syytettiin äitinsä kuolemasta. Jollain tavalla kirjan luku ahdisti, mutta olin päättänyt lukea sen loppuun. Liikuttavana tekstinä kirjasta poimin seuraavan:

"Kun äitimme on poissa, olemme menettäneet menneisyytemme. 

Se on paljon, paljon enemmän kuin rakkaus. Vaikka rakkauttakaan ei olisi, 

se on paljon enemmän kuin mikään muu meidän elämässämme. 

Minä rakastin äitiäni, mutta en tiennyt kuinka paljon, ennen kuin hän oli poissa."

Olin varannut myös kevyempää lukemista naistenlehtien muodossa. Nekin jäivät lähes tulkoon lukematta. Sen sijaan mökille kesäloman ajaksi siirretyt Hesarit selasin tai luin pienemmällä tai suuremmalla antaumuksella läpi. Kerrankin aamukahvia juodessa saatoin lukea rauhalliseen tahtiin päivän vanhaa Hesaria (mielestäni Hesarit jaettiin postilaatikkoon vasta iltapäivisin).

- - -

Kaksi edellä mainittua teemaa yhdistettynä voit vaan kuvitella teinkö kolmen viikon aikana mitään mukaani ottamilla ruokaresepteillä. Olin ajatellut kokeilla uusia ruokia.

Ei ole yllätys, että olin pakannut aivan liikaa vaatteita mukaan.

- - -

En tiedä asettaako kukaan kesälomalle tavoitteita. Minä asetin. Ajatus oli maalata mökin keittiö ja saada mökin sähköistystä astetta eteenpäin.

Aloitan kertomisen sisäseinien maalauksesta. Viime kesänä maalasin pienen makuusopen. Heinäkuussa pidennetyn viikonlopun aikana siirryin maalailemaan tuvan takaseinää ja kesäloman alkaessa sivuseinää. Nämä olivat luonnollisia valintoja, koska seinien maalaus oli suhteellisen helppoa. Edestä pois siirrettäviä tavaroita ei juuri ollut kirjahyllyä ja nojatuoleja lukuun ottamatta. Reippaasti jatkoin katon ja parven alapinnan maalauksella. Olin päättänyt siirtyä keittiöön vasta loman viimeisellä viikolla. Tämä johtui siitä, että halusin minimoida hyllyjen ja pöytätason purkamisesta aiheutuvan haitan. Pakkasin pahvilaatikoihin ylimääräisiä astioita ja siirsin kahvin-, veden- ja espressokeittimen sekä leivänpaahtimen olkkarin puolelle. Pinta-alallisesti maalauspinta ei kokonaisuudessaan ollut erityisen suuri. Maalaustahdillani homma eteni hitaasti mutta varmasti. Loman viimeisinä päivinä työ alkoi suoraan sanottuna kyllästyttää. Lähtöpäivänä sivelin vielä ikkunan ympäryslautoihin toisen maalikerroksen. Sitten pitäisi vielä suunnitella keittiön kalustus, ostaa ja asentaa ne.

Olkkarin seinien maalaustulos

Sähköistyksen eteneminen tarkoitti mielessäni sitä, että viime vuonna kaivetut maakaapelit saadaan yhdistettyä uuteen pääkeskukseen mökin taakse ja pari vuotta sitten rakennettuun varasto-vessaan saadaan vihdoinkin sähköt. Mieheni oli soittanut ennen lomaa paikalliselle sähkärille, joka oli pyytänyt palaamaan asiaan saapuessamme paikkakunnalle. Lomamme ensimmäisellä viikolla sovimme, että sähkömies tulee toisen lomaviikon alussa. Keskiviikkona hän puhelimessa ilmoitti jostain hätätilanteesta toisaalla ja lupasi tulla asentamaan sähköjä viimeisen lomaviikon alussa. Viimeisen lomaviikon keskiviikkona sähkäri ei vastannut puhelimeen ja seuraavana päivänä hän kysyi josko lomamme jatkuu vielä seuraavalla viikolla. Mieheni ilmoitti lomamme käyvän viimeisillään, jolloin sähkömies ilmoitti tulevansa seuraavana aamuna kahdeksalta.

Ihme ja kumma, näin tapahtuikin. Tosin puoli tuntia myöhässä. Ennen puolta päivää asennukset oli tehty. Jäljelle jäi vielä viimeiset kytkennät, joihin tarvitaan Pohjois-Karjalan sähkön erikoismiestä.

Kysymys ei ole pelkästä sähköstä, vaan myös hädästä. Vuosikymmeniä vanha puucee on ollut romahtamaisillaan viime vuodet. Huussin katossa on isohko reikä ja kakkaaminen vesisateessa ei ole mitenkään elämää syleilevä kokemus. Huussi on mökkiin nähden aivan tontin toisessa päässä. Sinne ei huvita kävellä jokaisen pissahädän yllättäessä, joten puskapissaaminen ja yleisten vessojen käyttö tilaisuuden tullen tulivat harvinaisen tutuksi kolmen viikon aikana. Tai ne ovat tulleet tutuiksi viimeisten viiden vuoden aikana.

Omistettuamme sähköä vaativan pöntön – jossa pissa ja kakka lähtevät eri suuntiin – jo yli viiden vuoden ajan, saamme sen toivottavasti käyttöön ensi kesänä. Saman tien alkaa oma mullan tuotanto. En voi sille mitään, että oman kakan levitteleminen pitkin tonttia – vaikkakin vuoden jälkeen suorituksesta – tuntuu omituiselta ajatukselta.

Kuuntelin sivukorvalla taannoin radiota. Siinä pohdittiin vesivessojen ylellisyyttä. Sadat miljoonat ihmiset Intiassa kakkaavat sinne tänne. Toimivan jäte- ja vesihuollon toteutus maksaisi miljardeja. Maailman väestön lisääntyessä vesivararikko uhkaa ja pari päivää sitten uutisoitiin, että vesipula voi pakottaa ihmiskunnan kasvisruokavaliolle. Ehkä keskityn kuitenkin vielä ensi kesänä omaan napaani ja kakkahuoltooni. Kuivavessa on hyvä juttu.

Itse asiassa alan ammattilainenkin poikkesi kesäloman aikana mökillä. Täysin luvatussa aikataulussa, toisin kuin kokemukseni mukaan palveluntarjoajat maalla normaalisti. Neuvontakäynnin johtopäätös jätevesijärjestelmän uusimistarpeesta oli, että puhdistusvaatimus ei koske kohdetta nykyisellään vähäisen jätevesimäärän vuoksi.

- - -

Olin salaa helpottunut tajutessani loman alkaessa, ettei kesämökkitontin marjapuskiin tule tänä kesänä juuri marjoja. Ei tullut pakkomiellettä niiden poimimisesta talteen. Eräänä loma-aamuna mieheni kävi poimimassa marjoja aamiasjuomaa varten. Ainekset tehosekoittimeen ja ei kun härpäke käyntiin! Mutta voi ei, käsi osui vahingossa kanteen ja kaikki herukat ja jogurtit levisivät pitkin seiniä! Sotkun siivottuamme aloimme tutkimaan halpalentoyhtiön alennuslentoja ja päätimme lähteä marraskuun loppupuolella viikonloppumatkalle Lontooseen. Herukkasotkulohdutusta.

Jos en maalannut seiniä sisällä, pääsääntöisesti polttelin risuja ja lahonneita lautoja ulkona. Vuosikymmenten aikana mökkitontti on kovasti puskittunut ja olemme pikku hiljaa yrittäneet raivata tiluksia. Polttelin risuja, kunnes mieheni poikkesi kaupungista ostamassa oksasilppurin. Se kesti jopa muutaman päivän, kunnes virtakytkin meni rikki. Vehje pitänee palauttaa syksyn viimeisellä mökkilomalla lokakuussa. Mieheni ennätti kuitenkin tekemään silpusta polun alkuja ja rantabulevardia.

Tuli

- - -

Mökillä kävi muutamia vieraita. Olimme vähän laiskoja kutsumaan ketään kylään. Se vähän harmittaa.  Myös omat vierailut kavereiden luoksen jäivät vähäisiksi. Joensuussa kyläiltiin kertaalleen ja viimeisenä lomaviikonloppuna kävin vanhan lapsuudenystävän luona. Tilalla lehmät olivat laitumella. Pysähdyimme katselemaan niitä hetkeksi aikaa. Olin aikaisemmin lomalla pohtinut kuinka harvoin nykyään näkee tien varsien pelloilla eläimiä.

Ohjelmasuunnittelua

Naapurin opastuksella osallistuin statistina betoninvaluun perinteisin menetelmin lapion ja kottikärryjen avulla. Tarkoituksena oli tehdä betonipaino poijulle. Minulle jäi vähän epäselväksi onnistuiko se. Betoni oli nimittäin useita vuosia vanhaa ja niilläkin on ilmeisesti parasta ennen päivämäärä.

Mieheni lomailua haittasi lääkärin toteama noidannuoli. Istuminen ja paikallaan olo teki kipeää. Puuhastelu oli hyvästä.

Tietokone relasi mökkiolosuhteissa. Kaupungissa kone kärsi hiirivaivoista. Ne katosivat mystisesti loman alettua.

Kesäloman päätyttyä ajellessamme takaisin kotiin Helsinkiin pohdimme josko viettäisimme joskun työleiristä poikkeavan kesäloman joskus. Luulen, että olen unohtanut ajatuksen ensi kesään mennessä.