Piipahdus Helsingissä ja Höytiäisen kalasaunat

Ensimmäisen lomaviikon loppupuolella palautimme vesikoneen takaisin etelään. Koska koneeseen ei löytynyt ketään kyytiläistä paluumatkalle, ajattelin itse lähteä kesälomareissulle kotiin Helsinkiin. Lähdimme torstaina puolen päivän aikaan ja reilun parin tunnin jälkeen olimme perillä Tuusulassa. Mikkelin jälkeen harmaa keli muuttui kirkkaaksi ja aurinkoiseksi. Laskeutuessamme "autonkuljettajamme" oli jo meitä vastassa. Kuljettajana toimi ystävä, joka oli alunperin tullut vesikoneella mieheni kyydissä Pohjois-Karjalaan ja palannut muutaman päivän jälkeen autollamme Etelä-Suomeen.

Kauaa emme etelässä viihtyneet. Kävimme kotona kääntymässä ja haimme Askolasta pari kesää sitten rikkoontuneen vesijetin automme perään. Ajatus oli korjata tai ainakin tutkia vikoja härpäkkeestä mökillä. Paluumatka autolla sujui leppoisasti siihen asti, kun liikkuva moottoripyöräpoliisi kehoitti moottoritiellä ajamaan levikkeelle pysähtyneen maijan perään. Tiukkasävyinen poliisi totesi nopeuden olleen liiallista peräkärrin kanssa, pyysi esittämään ajokortin ja rekisteriotteen molemmista laitteista. Hetken päästä jatkoimme matkaa. Ensin mieheni silmäkulma alkoi kimmeltämään. Reippaana yritin vain todeta, ettei asialle voi mitään. Mieheni henkisesti hyväksyttyä ylimääräisen rahanmenon, minun silmiini ilmestyivät kyyneleet. Aikamme asiaa märehdittyämme päätimme ettei asia saa pilata lomaamme. Eikä asiasta enää seuraavina päivinä keskusteltu.

Ehkä ajatuksellisesti saatoin palata lentokoneen kyytiin ja todeta, että "ilmasta huoletkin näyttävät niin pieniltä".

- - -

Toisella lomaviikolla keli parani huomattavasti. Helteestä ei voinut puhua, mutta aurinko paistoi ja oli mukavan lämmintä. Veneilyreissujen yhteydessä kävimme tutustumassa kolmen eri saaren ns. kalasaunoihin. Nämä rakennukset eivät nimestään huolimatta ole saunoja, vaan kivikiukaalla lämmitettäviä vaatimattomia autiotupia, jotka ovat kaikkien retkeilijöiden käytössä. Tältä osin Höytiäisen kalasaunoja on pidetty ainutlaatuisina, sillä muualla omistajayhteisöt antoivat rakennuksia ulkopuolisten käyttöön yleensä vain tilapäisesti.

Piipahdimme kesäloman aikana seuraavissa saarissa:

Sikosaaren kalasauna on ilmeisesti Höytiäisen vanhin. Se on rakennettu v. 1894. Rantautuessamme kiinnitimme veneen ranturiin. Kalasaunan vieressä oli nuotiopaikka ja puut. Rakennus oli iäkkyydessään erittäin viehättävä. Oveen oli raapusteltu historiaa.

Sikosaaren kalasauna.

Raapustukset kalasaunan ovessa.

Munatsussa vedimme veneen suoraan hiekkarannalle. Huomioimme rannan kalasaunan ja nuotiopaikan, jonka jälkeen lähdimme tutustumaan saareen ylipäätään. Löysimme pirunpellon eli muinaisrannan, jossa vesi on kulkiessaan lajitellut maata hiukkaskoon mukaan. Pirunpelloksi sanotaan aluetta, johon on lajittunut ainoastaan isoja kiviä. Kivien päällä kuljeskellessa saatoimme huomata, että muuta kasvillisuutta ei juuri ole kuin kiviä päällystävät jäkälät ja sammalet.

Munatsun kalasauna ja grillikatos.

Munatsun pirunpelto.

Jeren saaressa oli kalasaunan lisäksi myös ns. normaalisauna ja tietysti grillikatos.

Jeren kalasauna.

Jeren sauna ja grillikatos.

Yhden saaren seinältä löytyi kalasaunan järjestyssäännöt:

1) Kalasaunaa ei saa varata, vaan se on kaikkien käytössä
2) Kalasaunan käyttäjä vastaa siitä, että lattiat on lakaistu ja astiat tiskattu
3) Jätä tulitikut ja kuivia puita seuraavaa kävijää varten
4) Käsittele tulta varoen
5) Kiuas on lämmitystä ei saunomista varten
6) Vie mukanasi mitä myös tuot (myös vuodevaatteet)