Allokkoa ja riitettä

Kohta alkaa tuntua siltä, että tää kesä on nähty. Vielä veneillään vimmalla. Lausahti mieheni facebookissa eilen. Merellä huolet ja murheet ovat aina unohtuneet parhaiten. Työpaikan muutostuulien vaikutus omaan mielialaani on edennyt kevään toiveikkuudesta syksyn pettymykseen.

Jääriite.

Kävimme viikonloppuna vielä merellä kavereiden kanssa. Keli oli harmaa ja tuulinen. Ajatus oli rantautua saareen saunomaan ja grillaamaan, mutta etelän suunnasta puhuroinut tuuli ja aallokko estivät aikeemme. Haasteellisemmassa kelissä mieheni yritti taannoin rantautua seitsemän kertaa, kunnes veneen pakki lakkasi toimimasta ja poikain täytyi palata kotiimme saunomaan. Viime vuonna menetimme ankkurin samanlaisissa olosuhteissa. 

Suosiolla muutimme suunnitelmiamme ja kävimme grillaamassa saaressa johon tuulet eivät vaikuttaneet. Aallokkoa ei ollut, mutta suojainen lahdelma oli jo hieman jäässä. Tarvoimme läpi metsikön, jotta pääsimme katokseen grillaamaan makkarat. Kaverit toivat mukanaan pippuri-, peura- ja hirvimakkaraa.

Kallo taipaleemme varrella.

- - -

Kävimme viikonlopun aikana Designmuseon näyttelyssä "Koti – paikka ja mielentila". Näyttelyssä ihmisen suhdetta kotiin tarkasteltiin eri näkökulmista. Hauska yksityiskohta oli vuorovaikutteisuus, jossa kävijä oli voinut lainata näyttelyyn oman esineensä. Muun muassa yksi tarinoista liittyi ulkomaille mukana vietyihin Festivo-kynttilänjalkoihin.

Designmuseossa käydessä usein tulee katsottua tavaroita sillä silmällä, että mitä kotoa löytyy. Yhdessä seinällä oli pyöreä Hooverin imuri 1950-luvulta. Sellainen meiltäkin löytyy. Ei se käytössä ole, eikä seinällä.