Viikonloppureissu Lontooseen

Oxford Street, Bond Street, Regent Street, Carnaby Street, Harrods, Mark & Spencer... Moni Lontoon kävijä tietää parhaat ostoskadut ja tavaratalot, joista löytää tunnetuimmat merkkivaatteet, laukut ja kengät. Olen aikaisemmilla matkoilla eri kaupunkien pääkaupungeissa samoillut päämäärättömästi niin Chanelin, Louis Vuittonin, Guccin kuin myös monen muun suunnittelijan liikkeessä. Koskaan en ole mitään ostanut, enkä koskaan ole himoinnut Vuittonin monogrammilaukkua. Ei sillä ettenkö haluaisi laadukasta laukkua, mutta en erityisesti halua käsveskaa monogrammeilla.

En ollut koskaan aikaisemmin käynyt Lontoossa ja päätimme lyhyen viikonloppureissun aikana tehdä vain muutamia asioita. Lauantaina kävimme markkinoilla. Pohdimme Camden Townin markkina-aluetta, mutta päädyimme lopulta Nothing Hillin Portobello Roadille. Yli kolmen kilometrin mittaisella alueen toisessa päässä oli valtava määrä antiikkiliikkeitä. Piipahdimme useissa liikkeissä ja alueelta ostimme ainoat tuliaiset matkaltamme. 

- - -

Majoituimme The King´s Wardroben huoneistossa aivan St. Paulin katedraalin lähellä. Huoneistossa olisi ollut mahdollista majoittua pitkiäkin aikoja, mutta me vietimme paikassa vain kaksi yötä. Kysymyksessä ei ollut hotelli, vaan meillä oli oma keittiö ja "talo" tarjosi hyvin yksinkertaiset aamiaistarvikkeet. Majapaikan aamukahvien jälkeen siirryimme vielä lähistölle kahvilaan jatkamaan kahvihetkeä.

St Paulin katedraali

St Paulin katedraali

15 punnan sisäänpääsymaksu esti meitä jatkamasta St Paulin katedraalin "eteistä" pidemmälle. Kysymyksessä oli paikka, jossa Walesin prinssi Charles ja Diana Spencer aikanaan vihittiin. Pikkutyttönä seurasin häälähetystä olohuoneen nurkassa olleesta putkitelevisiosta silmät tapillaan n. 750 miljoonan muun katsojan kanssa. Hääpuvun helmaa riitti ja riitti. Siitä ei meinannut tulla loppua ollenkaan. 

Kävelimme viikonlopun aikana mailin toisensa perään. Portobello Roadilta taivalsimme varmaan noin kymmenen kilometrin matkan majapaikkaamme. Ei ollut yllätys, että koko lauantaipäivän satoi vettä. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Vähän sääliksi kävi niitä Hyde Parkin jouluhuvipuiston luistelijoita, jotka olivat uskaltautuneet tekojäälle. Haparoivien luisteluaskelten jälkeinen ilmalento peffalleen ei olisi pelkästään sattunut, vaan lisäksi muutaman sentin vesipeite jään päällä olisi taannut märät vaatteet loppuillaksi.

Kävelyreittimme varrelle osunut rakennus, jonka äärellä parveili illalla muutamia kymmeniä turisteja paljastui Buckinhamin palatsiksi. Kuningasperheen virallinen asuinpaikka näytti kovin pimeältä. Ylimmässä kerroksessa oli muutamia valaistuja huoneita. Mahtoikohan Elizabeth istua siellä telkkarin äärellä katselemassa jalkapalloa. Toki kävelimme parlamenttitalon ohi ja totesimme Big Benistä kellon olevan noin kahdeksan. Illallisen jälkeen ennätimme vielä pubiin yhdelle. Ne sulkivat ovensa yllättävän aikaisin, heti kymppiuutisten jälkeen.

Buckinghamin palatsi

Lontoon parlamenttitalo ja Big Ben

Hämmästykseksemme sunnuntaina majapaikkamme ikkunasta näkyi sinistä taivasta ja auringon paistetta. Lähdimme kävelemään maailman yhdelle korkeimmalle maailmanpyörälle (London Eye). Matkan varrelle sattui kartan mukaan London Bridge. Hämmästys vaatimattoman sillan äärellä oli suuri.  Se hieno silta olikin viereinen Tower Bridge!

Tower Bridge

London Eyen äärellä ihmisiä parveili ja jonotti eri luukuilla. Ajattelin, että jonotus kestää ikuisuuden ja että ajan voisi käyttää toisinkin. Päättäväinen mieheni ei antanut periksi. Jonotimme liput ja lippuluukulta kuulimme jonotusajan olevan arviolta 45 minuuttia. Ei siinä niin kauan mennyt, vaan reilun puolen tunnin jälkeen taisimme jo seisoa maailmapyörän korkeimmalla kohdalla 135 metrin korkeudessa.

London Eye

Ennen paluuta lentoasemalle jatkoimme vielä kävelyä. Thames joen rannalta löytyi mm. joulumarkkinat ja hiekkataiteilija. Hieno viikonloppureissu ja hyvä mieli!