Kesälomamuistoja, vol 2

Työvälineet ovat kehittyneet viime vuosien aikana kiivasta tahtia ja pikku hiljaa "normityöntekijöilläkin" alkaa olla työsuhde-etuina läppäreitä ja älykännyköitä. Tämä on johtanut siihen, että kesällä uutisoitiin työn seuraavan yhä useampaa lomalle ja kuudesosa suomalaisista kertoi lukevansa työsähköpostiaan päivittäin. Olen ainakin toistaiseksi aina kuulunut tuon kuudesosan ulkopuolelle  ja muutaman viikon kesäloman aikana ei ole ollut tarvetta tutkia työasioita.

Olen aina pystynyt päästämään irti töistä siirtymämatkalla Helsingistä Pohjois-Karjalaan. Pahimmillaan viimeiset työpurkaukset olen luultavasti päästänyt suustani Mikkelin tasalla. On sanottu, että kehon ja mielen latautumisaika on yksilöllinen. Vaikka lomalle lähtiessä olisikin saanut työpöydän siivottua, voi fiilis muutoin olla kökkö muihin työhön liittyvien asioiden vuoksi. Oli loma kuinka pitkä tahansa, nämä jaksamista nakertavat asiat eivät katoa oli lomaa sitten kaksi tai kuusi viikkoa putkeen.

Viime aikoina on tutkittu, että loman vaikutus näyttäisi kestävän vain lyhyen aikaa. Ainakin itselläni on kokemusta, että muutaman viikon loman hyvät fiilikset voivat kadota töihin paluun jälkeen ensimmäisten tuntien aikana pelkkää sähköpostia lukiessa.

Voin myös kuvitella, että työterveyslaitoksen tiimipäällikkö Kirsi Aholan sanoma pitää paikkansa: "Jos on viimeisillä voimillaan sinnitellyt lomaan asti, voi loman keskeytyminen olla haitaksi hyvinvoinnille. Jos lomailijan vointi on hyvä, ei loman keskeyttäminen ole yhtä vakavaa."

- - -

Olen todennut ehkä enenevässä määrin vasta viime vuosina, että metsässä hengailu on mukavaa ja rentouttavaa. Kesäloman aikana teimme kaksi vakavasti otettavaa metsäretkeä. Ensimmäisellä menimme maastoon etsimään kanttarelleja. Kävikin niin, että keskityin poimimaan mustikoita mieheni kirmaillessa laajemmalla alueella sienijahdissa. Meidän ei tarvinnut kummankaan poistua metsästä ilman pientä saalista. Minun mustikoistani teimme terveysjuomia ja mieheni kanttarelleista söimme seuraavana päivänä  muiden pöperöiden ohessa sienikastiketta.

Toisen metsäretken kohde oli Kolin kansallispuisto, jonne menimme patikoimaan noin kahdeksan kilometrin mittaista mäkrän polkua. Reitin aloitus oli Ylä-Kolilta ja alkumatkan aikana ohitimme Kolin tunnetuimmat paikat Ukko, Akka ja Paha-Kolin. Maisemat vaihtelivat edetessämme ja ohitimme niin vaaroja, ahoja, niittyjä, soita kuin peikkometsää. Ikolanaholla pysähdyimme syömään eväsleipiämme ja paistamaan makkaraa.

Ajatuksenamme oli patikoinnin päätteeksi käydä hotellin hemmottelu- ja maisemakylpylässä. En ottanut aukioloaikoja etukäteen selville ja seitsemän aikaan respan ääressä ihmetellessä jouduimmekin toteamaan ettei lippuja enää kannattanut ostaa vaivaisen tunnin aukioloaikaa varten. No, onpahan jotain mitä odottaa tulevilta mökkilomilta. Eikä se mökin tynnyrisauna yhtään huono ole. Hyvin rentouttava sen sijaan.