Aulangolla

Olin taannoin työpaikan kehittämispäivillä Aulangolla. Harvinaista herkkua sikäli, että pääsin pitkästä aikaa yksin yön yli reissulle. 

Se on jännä juttu, kun pitää olla tiettyyn aikaan tietyssä paikassa, niin alkaa etukäteen jännittämään. Mahdollisen myöhästymisen pelko jännitti niin, ettei oikein nukutuksi saanut. Eikä nyt edes puhuttu mistään erityisen aikaisesta herätyksestä. Joka tapauksessa olin aivan oikeaan aikaan Kiasman edessä höyryävä kahvikuppi kädessäni valmiina matkaan pikkubussilla kohti Hämeenlinnaa.

Päivien kehittävä ohjelmallinen osuus alkoi heti saavuttuamme. Päivän teemana oli johtaminen ylipäätään kuin myös itsensä johtaminen. Ehkä asiantuntijatyön johtamista muutaman kuukauden kokemuksella kuvastaa hyvin Theodore Rooseveltin sanat: Paras johtaja on se, jolla on tarpeeksi järkeä valita oikeat ihmiset haluamiinsa hommiin, ja tarpeeksi itsehillintää olemaan häiritsemättä heidän työtään. Ainakin luottamus työntekijöiden tekemisiin on suuri.

Ryhmätöiden ja keskustelujen jälkeen suurin osa porukkaa osallistui pari tuntia kestävälle Aulangon puistometsäopastukselle muutamien juostessa samaan aikaan pallon perässä tenniskentällä. Kierroksella opas kertoi puistometsän perustajasta Hugo Standertskjölkistä, puiston historiasta, luonnosta ja nykypäivästä. Pysähdyimme eri nähtävyyksillä, mm. Aulangonvuoren näkötasanteella ja osa meistä kapusi portaat ylös näkötorniin. 

Heti kierroksen alkuun kuljimme joutsenlammen rantaa, jonka Hugo Standertskjöld rakennutti v. 1885. Lammen asukit – kyhmyjoutsenpariskunta Aino ja Janne – olivat perheineen myös paikalla. Joutsenet olivat majoittuneet talvikuukauden Ähtärin Eläinpuistossa ja saapuivat keväällä autokyydillä takaisin lammelleen.

Aulanko: Joutsenlampi

Kiersimme kävelyretken aikana myös ns. Graniittilinnan. Metsähallituksen opaste kertoi siitä seuraavaa:

"Graniittilinna rakennettiin vuosina 1886 - 1887 ja sen esikuvina olivat Reinin alueen raunioituneet linnat. Linnakkeen kivet saatiin alueen lampien ja teiden raivauksista. Graniittilinna sijoitettiin rinteeseen, josta se näkyi Karlbergin kartanon päärakennukseen sekä Vanajavedelle. Linnakkeeseen rakennettiin kolme tornia, joissa juhlien aikaan hulmusivat liput. Vieraiden kunniaksi ammuttiin kunnialaukauksia torneissa olleilla pienoistykeillä. Graniittilinnan pihamaalla oli nurmialue ja kukkaistutuksia. Vuodesta 1961 lähtien Graniittilinnan alueella on kesäsin toiminut Miniteatteri, joka esittää lastennäytelmän."

Aulanko, Graniittilinna.

Aulanko: Graniittinen näkötorni

Aulanko Näkötornista katsottuna.

Kävely metsähallituksen hallinnoimalla luonnonsuojelualueella metsineen, puistoineen ja maisemineen oli kyllä kokemuksen arvoinen. Puistometsässä voi tutustua noin 20 erilaiseen ulkomaiseen havupuulajiin ja joihinkin kotimaisten havupuiden erikoismuotoihin. Lisäksi on noin 30 lehtipuu- ja pensaslajia. Kaikkia yksittäisiä harvinaisia puita en ollenkaan ennättänyt ihailemaan, mutta harvinaisen pihlajametsän muistan sekä puikahtamisen hämyiseen metsään, josta löytyi mm. unelmalaatikko. Oppaamme ei tiennyt mistä puiden oksille tulleet viestit ja laatikko olivat sinne ilmestyneet.

"Marraskuussa 2001 vajaan vuorokauden riehunut Janika-myrsky kaatoi paljon puuta luonnonsuojelualueelta. Pahimmat myrskytuhoalueet ovat Molkkarinmäki, Aulangonniemi sekä Näkötornin mäki. Puuta kaatui yhteensä n. 4500 m3, josta korjattiin n. 2500m3. Vertailun vuoksi: normaalisti luonnonsuojelualueelta kaadetaan puuta vuosittain n. 100m3. Molkkarinmäkeen ja Aulangonniemeen jätetään osa puista korjaamatta malliksi myrskyn jäljistä. Myrskytuhoalueet saavat uudistua luontaisesti. Hakkuutähteitä kerättiin reittien varrelta ja ne haketettiin energiahakkeeksi. Hakkuutähteiden kerääminen nopeuttaa alueen taimettumista, vähentää metsäpalovaaraa ja maisemoi tuhoaluetta." (Metsähallituksen opaste)

Pääsimme viettämään kehittämispäiviä upeassa säässä. Syyskuun alku oli muutoinkin hyvin kesäinen. Aamulla saimme kuitenkin herätä hämyisen sumun keskellä. 

Toisena kehittämispäivänä teimme enneagrammi-testin ja tutustuimme sitä kautta erilaisiin ihmistyyppeihin. Voin hyvin uskoa, että tuntemalla paremmin toistemme persoonallisuuksia lievitämme erilaisuudestamme kumpuavaan ymmärtämättömyyttä ja suvaitsemattomuutta.