Maailmanloppu

Otsikosta joku voisi päätellä, että kynsi katkesi puuhatessa tai hiukset eivät olleet aamulla ojennuksessa.

- - -

Löysin taannoin kirpparilta useammankin kirjan euron kappalehinnalla. Yksi ostamistani kirjoista käsitteli maailmanloppua tavallisen lukijan näkökulmasta. Kertojan mukaan maailmanlopulla voidaan käsittää nykyisen kaltaisen kulttuurin romahtamista, ihmislajin häviämistä tai koko elonkehän tuhoutumista. Tähän mennessä tapahtuneista maailmanlopuista rajuin on ollut n. 250 miljoonaa vuotta sitten tapahtunut katastrofi, joka tappoi 95 - 99 prosenttia kaikista eläimistä. Tuolloin elämän säilyminen maapallolla oli hiuskarvan varassa.

Kirja käsitteli enemmän tai vähemmän taivaallisia törmääjiä (asteroidit, komeetat), luonnonmullistuksia (mannerlaattojen liikkuminen, tulivuoret), tauteja, ilmastonmuutosta, ruuan ja veden riittävyyttä, saasteita sekä aseita. Kaikki vaihtoehdot vaikuttivat omalla tavallaan synkiltä ja loppuyhteenvedossa kertoja kirjoittaa, että olisi lohdullista ajatella että valtava taivaankappale muuttaisi hieman kiertorataansa ja lopettaisi kerralla kaiken. Tällöin ei tarvitsisi hävetä, että katoamme mahdollisesti maan päältä omaa hölmöyttämme.

- - -

Uhkaako maata taivaankappaleet?

Vanhojen tarujen vedenpaisumuskuvaukset jumalten tulineen, tuhotulvineen ja rankkasateineen kertovat tuhosta, jonka asteroidin tai komeetan iskeytyminen valtamereen aiheuttaisi. Suuri määrä merivettä höyrystyisi ja aiheuttaisi rankkasateita. Lisäksi syntyisi megatsunami jopa sadan metrin ranta-aalloilla. Kysymys ei ole siitä iskeytyykö maan kamaralle vieras taivaankappale, vaan milloin se iskee. Mutta aikaperspektiivi on kuitenkin sen verran laaja, että sitä on vaikea tänä päivänä käsittää. Törmäys ei ole todennäköinen seuraavaan 800 vuoteen.

"Jos uskallamme lähteä autolla aamuruuhkaan, ei meidän kannata pelätä enää niin epätodennäköistä vaaraa kuin päähämme putoavia taivaallisia kiviä. Niiden uhka on kuitenkin äärimmäisen pieni murto-osa siitä riskistä, että kolaroimme aamuruuhkassa. Ihastellaan vain rauhassa taivaalla sujahtelevia tähdenlentoja unohtamatta toivoa jotakin."

Aiheuttaako geologia maan tuhoutumisen?

Vaikka mannerlaattojen liikehdintään liittyvät maanjäristykset ja niiden nostattamat tsunamit voivat aiheuttaa suunnatonta tuhoa, maailmanloppua niistä ei aiheudu. Supertulivuorenpurkaukset ovat aikaisemmin saattaneet aiheuttaa usean vuoden kestäneen vulkaanisen talven ja romahduttaneet ihmiskunnan väestömäärän. Tulivuori purkautuessaan nostattaa ilmakehään niin suuren määrän kaasuja ja tuhkaa, että auringosta tuleva säteily ei pystyisi läpäisemään peittoa ja maapallon lämpötila laskisi äkillisesti. Historiassa mainittujen nälkävuosien taustalla on usein tulivuorenpurkauksen aiheuttama ilmaston jäähtyminen. Ydintalvi ei sinänsä tapa, mutta koko maailmaan levittyvä nälänhätä kylläkin.

En ole koskaan tullut ajatelleeksi, että laajalla alueella maapallolla sato jäisi useamman vuoden ajan saamatta. Useimmilla Euroopan mailla on viljaa varmuusvarastossa muutamaksi kuukaudeksi, Suomella vuodeksi. Onneksi laajaa tuhoa aiheuttavat tulivuorenpurkaukset ovat harvinaisia. Vaikka Eyjallafjökull tupruttikin lentoliikenteen sekaisin muutama vuosi sitten, ei se kuitenkaan tuhonnut satoja useaksi vuodeksi. Historiallisen ajan pahin purkaus on ollut 1800-luvun alkupuolella Indonesiassa. Tuhkapilvi nousi yli 40 kilometrin korkeuteen ja purkauksen jälkeinen vuosi oli pohjoisella pallonpuoliskolla "vuosi ilman kesää". Se toi mukanaan nälänhädän ja taudit. Maailmassa on seitsemän supertulivuorta, joiden purkautumista on mahdotonta ennustaa. Eilen uutisoitiin Yhdysvalloissa sijaitsevan Yellowstonen supertulivuoren magmaonkalon olevan 2.5 kertaa suurempi kuin aikaisemmin on luultu.

Vai supervirukset? Loppuuko ruoka ja juoma?

Tehokkaasti kehittyneen lääketieteen ja parantuneen terveydenhuollon johdosta väestö on kasvanut ja tulee kasvamaan valtavasti. Suuren osan ihmiskunnasta tappava supertauti saattaisi olla onnenpotku, joka antaisi lisäaikaa ja pelastaisi suuren joukon lajeja kuolemasta sukupuuttoon. Ihmispopulaation kehitys noudattaa samoja ekologisia lainalaisuuksia kuin hiiren. Tähän ei edes meidän arvostamme äly vaikuta. Nuorena muistelen, että koulussa opiskeltiin maailman väestömäärän lähentelevän viittä miljardia. Nyt meitä on yli seitsemän miljardia. Maailman ravinnontuotanto on suurien haasteiden edessä. Nälkä ruokkii vallankumousta.

"Voimme odottaa ilmastonmuutoksen ja bakteerien antibioottiresistenssin pahentavan maailman tautitilannetta. Silti ei ole syytä olettaa tautitilanteen pahenemisen näkyvän merkittävästi maailman väestönkasvussa. Taudit eivät ilmeisesti aiheuta maailmanloppua."

Meri ja vesistöt ovat minulle tärkeitä. Kaksi kolmasosaa maapallon pinta-alasta on merta, keskisyvyydeltään neljä kilometriä. Meri on toiminut sekä ruoan lähteenä että kaatopaikkana. Pääasiallisesti muoviroskaa sisältävät massat kelluvat meren pintakerroksissa eivätkä näy satelliittikuvissa. Tunnetuimman Tyynenmeren roskapyörteen on arvioitu olevan Teksasin osavaltion kokoinen. Muovia on yhä enemmän merieläinten ruoansulatuskanavissa.

Kuluvalla viikolla luin Helsingin Sanomista, että toisen maailmansodan jälkeen Itämereen upotettiin kymmeniä tuhansia tonneja taistelukemikaaleja. Se oli helpoin ja havin tapa päästä aseista eroon. Aseiden upottamista on yli 60 vuotta, osa ammuksista on ruostunut puhki ja vasta viime vuosina niiden vaikutuksista on alettu saamaan tietoa.

Maa ja meri.

Tuhoaako ihminen itse itsensä?

Ihminen on todennäköisin itsensä tuhoaja, oman romahduksensa aiheuttaja. Keskeisin syy on lajimme hillitön lisääntyminen, liikakansoitus, luonnonvarojen loppuminen ja ympäristön muutosten aiheuttamat ekologiset, taloudelliset, terveydelliset ja sosiaaliset ongelmat. Vaistojemme varassa tavoittelemme elossa säilymistä sekä menestystä niin taloudellisesti kuin sosiaalisesti kilpailussamme lajitovereiden kanssa tässä ja nyt, vaikka ne ominaisuudet johtaisivat meidät huomenna tuhoon. Käytämme älyä vaistoen sanelemien lyhyen tähtäyksen tavoitteiden saavuttamiseen, vaikka yllämme leijuu erinäinen määrä kriisejä (ruoka-, vesi-, ilmasto-, energia- ja raaka-aine) ja näiden seuraksena  nälän sekä konfliktien uhka.

"Verrattuna aikaisempaan meillä on ollut onni elää jo kymmenentuhatta vuotta poikkeuksellisen vakaassa ilmastossa. Nyt tilanne on muuttumassa. Riippumatta siitä, minkä uskomme ilmastonmuutoksen syyksi, meidän niin vakaana pitämämme olotila on luultavasti jo kymmenien vuosien perspektiivissä mitä suurimmassa määrin väliaikaista. Nyt jo käynnissä olevan ilmastomullistuksen kaltaista ei luultavasti ole nähty sitten viime jäätiköitymisvaiheen päättymisen. Varmastikaan kaikkia seurauksia ei pystytä vielä edes ennustamaan".

Viimeisen sadan miljoonan vuoden aikana maapallon on ollut pitkiä aikoja jäätön. Antarktiksen jääpeite on alkanut muodostua n. 34 miljoonaa vuotta sitten. Ilmastonmuutos on osa pitkää jatkumoa, mutta nyt ensimmäisen kerran ihminen on luultavasti sen määräävin tekijä.

Elämme valitettavasti uskossa, jossa maapallo elättää koko ajan kasvavan väestön. Ruokaa ja juomaa riittää ja lisääntyvä väki tarkoittaisi vain lisääntyviä markkinoita. Huomenna ilmestyy Sitran raportti Suomen tulevaisuudennäkymistä. Ei ole uutinen, että ennusteet ovat synkkiä (ilmastopakolaiset, vaarallisten tautien ja ilmaston ääri-ilmiöiden ja elintasoerojen lisääntyminen)

"Me olemme joka tapauksessa maailmankaikkeuden rinnalla hetkellinen ja hyvin merkityksetön ilmiö. Usko omaan tärkeyteemme perustuu tarkastelumme perusteelliseen perspektiivivirheeseen. Ihminen on vain yksi evoluution oikku – kukoistaa hetken ja sitten häviää niin kuin muutkin jättäen jälkeensä vähän romua yhden maailmankaikkeuden peränurkan tomuhiukkasen pinnalle. Kun tuntee katoavaisuutensa, osaa arvostaa tätä hetkeä ja kun ei pidä itseään tärkeänä, voi joskus – ehkä – ymmärtää jotain."

Lähde ja lainaukset: Jussi Viitala, Miten maailma loppuu?