Turandot etc.

Oho! Marraskuu oli ja meni, joulukuukin on jo pitkällä! En edelleenkään vaipunut horrokseen. Mitä tapahtui?

- - -


Seisoin taannoin ruokajonossa oikeusministerin takana, kättelin myöhemmin kansliapäällikköä, kuuntelin työministeriä ja juhlin 60-luvun teemapikkujouluissa, josta jatkoin pursiseuran pikkujouluihin. Seuraavana aamuna tajusin juhlineeni liikaa edellisenä päivänä, toivuin merellä, illastin Teoksessa tapaksia, kävin oopperassa ja jatkoin pikkujouluihin Töölöön. Sunnuntaina aikomuksena ollut veneily vaihtui autoiluun, kun veneen vaihteisto alkoi (kylmän kankeana?) oikuttelemaan. Helsingin keskustahengailun jälkeen päädyimme mieheni kanssa Itäkeskukseen persialaiseen ravintolaan syömään. Liian korkeille ladatuilla odotuksilla poistuin ravintolasta hieman pettyneenä. Tämä kaikki tapahtui viikko sen jälkeen, kun olimme käyneet Turussa juhlimassa ystävän neljää kymmentä pyöreää vuotta. Turkulaisista sanotaan mitä sanotaan ja hämmästyksekseni totesin, että siellähän asuu hulvattoman hauskaa porukkaa.

Marraskuu ei tuntunut erityisen ankealta. Aurinko paistoi usein viikonloppuisin. Oli töitä ja muuta puuhaa. Lunta ei tullut, mutta en sitä kahden lumisen vuoden jälkeen ole erityisemmin kaivannutkaan.

Vene nostettiin 25 marraskuuta ja samalla viikolla sairastuin flunssaan. Missasin kovasti odottamani kahden päivän koulutuksen liittyen sähköisen asioinnin kehittämiseen liittyvään sääntelyyn viranomaistoiminnassa. Perinteitä noudattaen sairastin vaiheittain. Ensin kuume ja kurkkukipu, myöhemmin nuha ja yskä. Viimeksi mainittu on vaivannut ikävällä tavalla yöuniani. Päivät ovat menneet suhteellisen mukavasti, mutta yöllä on yskittänyt. On tuntunut siltä ettei saa nukutuksi koko yönä, vaikka tiedän kyllä nukkuneeni. Sääliäkseni miestäni olen parina yönä hiipinyt alakerran sohvalle yskimään. Onpahan ainakin toinen töissä normaalissa vireessä.

- - -

Mainitsin sivulauseessa, että kävimme oopperassa. Se oli elämäni ensimmäinen kerta. Olin pyytänyt lippua syksyllä syntymäpäivälahjaksi. Kansallisopperan näytös Turandot oli myyty loppuun.

Kansallisooppera, Turandot.

Olin hämmentynyt esityksen jälkeen. Kuvittelin tuntevani voimakkaasti niin kuin usein teatterissa tai konserteissa. Olihan sentään kysymys oopperasta! Mutta ei, en tuntenut - ainakaan voimakkaasti. "Aika vaikeaa" ja "ei helpoimmasta päästä" kommentoivat meitä kokeneemmat oopperakävijät myöhemmin samana iltana pikkujouluissa. Ehkä se selitti valjua olotilaa. Pitää seuraavan kerran kokeilla jotain "helpompaa".

- - -

Syksyn ajan seurasin Vain elämää -ohjelmaa. Samoin kuin viime vuonna. Tänä vuonna odotin nuoruuteni suosikkeja Pauli Hanhiniemeä ja Ilkka Alankoa. Nyt -liitteen kolumnissa Laura Friman kuvaili Hanhiniemeä sanoilla, jotka allekirjoitan: "Onko yksikään suomirokkari yhtä täydellisessä suhteessa maalainen ja kaupunkilainen – ei juntti, ei urbaani hipsteri, muttei kalsea keskitien taajamalyyrikko, vaan mystinen kiteymä suomalaisuuden parhaita puolia? Mutkaton, mutta syvällinen. Herkkä, muttei pateettinen. Yhtä kotonaan hitsaushallissa tai väitöskaronkassa. Hanhiniemi ei pingota, vaan dominoi Vain elämää-jaksoja suvereenisti."

Marraskuussa keskusteltiin paljon kohtuullisuudesta. Eläkeyhtiö Kevan johtaja sössi asiansa työsuhde- ja muilla eduillaan (avoauto, huoneiston remontti, lapsen "pyytämättä ja yllättäen" jollekin tilille tupsahtaneet tuplalapsilisät) niin, että joutui eroamaan. Onneksi kansan muisti on lyhyt. Ai kuka Ailus? Tai ehkä kansa on niin älykäs, että yksi rangaistus riittää. Kyllähän rikoksistakin tuomitut ovat sovittaneet rikoksensa tuomion päätyttyä. Suotakoon siis Ailukselle paikka europarlamenttiin -  jos ei nyt (hän ei ole kyllä tainnut asettua (vielä) ehdolle) - niin viimeistään viiden vuoden päästä. Vähän "tiukemmalla" taloudenpidolla 300 000 euron erorahalla voi hyvin tulla toimeen seuraaviin vaaleihin asti. Europarlamenttivaalit järjestetään viiden vuoden välein. Eroraha tarkoittaa viiden vuoden ajan 60 000 euroa vuodessa eli 5000 euroa kuukaudessa. Eiköhän sillä pärjää.

Meneekö se niin, että johtajat motivoituvat palkankorotuksilla, työtekijät toistuvilla yt-neuvotteluilla ja työttömät etuuksia leikkaamalla tai tiukentamalla. Vai motivoiko työn sisältö, osaaminen ja toimintavapaus? Mielelläni näkisin eläkepomojen etuuksia kavennettavan. Mielelläni näkisin millaisen joukkoryntäyksen parempiin duuneihin tämä aiheuttaisi.

Hallitus julkaisi rakennepoliittisen ohjelman. Ohjelmaa kutsutaan myös paketiksi, mutta paketti tarkoittaa normaalisti lahjaa eli saamista. Tämä rakennepaketti onkin erilainen. Ei anneta, vaan otetaan. Hallitsematonta julkista velkaantumista yritetään paikata ja saavutettuja etuja kohtuullistetaan; subjektiivista päivähoito-oikeutta rajataan, työurat ja oppivelvollisuusaika pidentyvät, vuorotteluvapaan ehdot tiukkenevat jne.

Suuri poru syntyi siitä, että hallitus aikoo vähentää vanhusten laitoshoitopaikkoja satojen miljoonien eurojen edestä. En ymmärrä miksi asiasta syntyi poru. Kai jokainen vanhus toivoisi voivansa olla mahdollisimman pitkään kotihoidossa. Tai ehkä olen ymmärtänyt jotain väärin.

Rakennepaketista ja kohtuullisuudesta puheen ollen jäin miettimään millaiseen työhön, millä ehdoin ja millaisen vi+&%lun saattelemana sinä olisit valmis tekemään työtarjouksen työttömälle yli 80 kilometrin päähän niin, että päivittäinen matka-aika joukkoliikenteessä ei ylittäisi kolmea tuntia? Itse matkaan töihin tällä hetkellä julkisilla noin puolessa tunnissa. Tämä ei tarkoita kuin noin kymmenen kilometrin matkaa ja on hyvinkin kohtuullista. Täytyy myöntää, että kolmen tunnin päivittäiset matkat harmittaisivat. Ainakin viitenä päivänä viikossa toteutettuna.