Patikoimassa Saint Kittsillä

Puerto Ricon jälkeen laiva suuntasi Karibialla kohti Saint Kitts - nimistä saarta. Ohjelma maissa oli lukkoon lyöty, sillä etukäteen olimme Suomessa ostaneet patikointiretken Mount Liamulga nimiselle tulivuorelle. Uhkana oli, että emme pääse koko vaellukselle mieheni pidemmän aikaa jatkuneiden jalkakipujen vuoksi. Kivut olivat kuitenkin lieventyneet pikku hiljaa ja matkaan lähdettiin polvituen avulla.

Aikaisemmin Espanjassa ja Italiassa olemme aina patikoineet omin toimin, mutta tuntemattomalla saarella tiukalla aikataululla se ei tullut kysymykseen. Ajatus siitä, että on eksyksissä satunnaisella Karibian meren saarella - josta kyyti lähtee ilman meitä - ei tuntunut mitenkään houkuttelevalta. Reissu maksoi noin 100 dollaria per henkilö ja kesti kokonaisuudessaan noin kuusi tuntia. Ensin köröteltiin lava-autossa vuoren juurelle ja sen jälkeen lähdimme tarpomaan yhä ylöspäin. Huippua lähti tavoittelemaan parisenkymmentä henkilöä. 14 meistä saavutti huipun. Opas varmisteli säännöllisin väliajoin kaikilta olemmeko varmoja, että jaksamme jatkaa. Retki oli kieltämättä rankka. Tämä ei johtunut pelkästään noususta, vaan myös menomatkalla tauotta jatkuneen saateen vuoksi mielenkiintoiseksi muuttuneesta, kivikon ja mudan sekaisesta maastosta. Vaikka mentiin meidän kuntomme äärirajoilla, jaksoimme kuitenkin.

Kasvillisuuden peitossa olevaa kraateria pääsimme tuijottamaan muutaman minuutin ajan ennen paluuta takaisin autolle. Muistona retkestä oli läpimärät, mudan peittämät vaatteet ja kengät. Palatessamme alukselle eräskin työntekijä kovaan ääneen ihmetteli, että kuka hullu lomalla lähtee rämpimään sademetsään. 

Ei meitä nyt tietysti kovin montaa hullua ollut.

Mount Liamuiga

Sataakohan sademetsässä aina? Miksi se muutoin olisi nimetty sademetsäksi? Sademetsästä poistuttuamme paistoi aurinko.