Rentoilua Karibialla
 |
| Miami/Fort Lauderdale mereltä katsottuna |
Jokaisena iltana täsmällisesti klo 20.30 aloitimme illallisen aina samassa pöydässä samojen tarjoilijoiden meitä palvellessa. Ympärillimme hääri lähinnä kolme henkilöä. Tumma miestarjoilija kävi esittelemässä meille aina illan menun ja täsmällisesti tarjoili sen mitä olimme tilanneet. Perusta kotoisin ollut nainen kävi kaatamassa meille lisää vettä ja toivotti meidät tervetulleeksi "hyvää iltaa" sanoen. Someljeeri oppi nopeasti tuomaan pöytäseurueessamme miehelleni yhden oluen. Mieheni syntymäpäivänä meiltä ei tiedusteltu jälkiruokaa ollenkaan. Sen sijaan meidän omat ja lähipöytien tarjoilijat tulivat laulamaan onnittelulaulun ja saimme eteemme pienen suklaakakun.
Laivalla ruoka oli ilmaista, mutta juomat maksullisia. Etukäteen ja varmasti myös matkan aikana olisi voinut ostaa juomapaketin joko ilman alkoholia tai alkoholilla höystettynä. Sen verran mitä etukäteen aiheeseen tutustuimme, alkoholilliset juomapaketit olivat henkilö per päivä sen verran hintavia, että emme halunneet niitä ostaa. En halunnut päätyä tilanteeseen, jossa on vähän niin kuin "pakko" juoda koko ajan, koska siitä kalliisti maksettiin. Sen sijaan risteilyn aikana ostimme muutamat oluet silloin kun teki mieli. Oletan, että ne matkustajat, jotka aamusta iltaan vaelsivat käytävillä drinkki kourassaan, olivat maksaneet juomapaketista. Huonosti käyttäytyviä alkoholia yliannostuksen nauttineita en nähnyt. Toisaalta en tiedä mitä laivalla yön myöhäisinä tunteina tapahtui, kun illallisen jälkeen usein olimme pian hytissä lukemassa ja nukkumassakin epänormaalisti jo ennen puolta yötä.
Kävin eräänä iltana kuuntelemassa kapteenin kyselytuntia. Kysymyksen esittäjät esittelivät itsensä ja kertoivat mistä tulivat. Yllätyin, kun lähes kaikki kysyjät olivat Floridasta. Ehkä Karibian risteilyt ovat floridalaisille sitä mitä Ruotsin risteilyt meille. Matkustajat olivat pääsääntöisesti myös hyvin iäkkäitä ja lapsiperheitä oli vähän.
Kapteeni kertoi työstään ja laivastaan. Hän tuntui ainakin puheen tasolla arvostavan kovasti henkilökuntaansa. Toivottavasti myös muuten kuin juhlapuheissa. Olen aikaisemmin oppinut sen, että roskapaskalla on yllättävän suuri merkitys elämässä. Jos huussit ei toimi lentokoneessa, kone ei lennä. Nyt opin, että jos roskanpolttajat lyövät laivalla hanskat tiskiin, laiva on nopeasti suurissa ongelmissa.
Illallistimme aina samassa pöydässä. Ei liene sattumaa, että viereemme oli plaseerattu toinen suomalainen pariskunta. Nuori pari oli lähtenyt reissuun Oulusta. Siitäkin huolimatta kaikki tiet johtavat viime kädessä pienelle itäiselle paikkakunnalle, josta olen kotoisin. Niin myös nuoren miehen , sillä hänen isänsä oli sieltä kotoisin.
Laivalla oli rentouttavaa sikälikin, että seitsemän päivän aikana ei juurikaan tullut netissä roikuttua. Netin käyttö oli hinnoiteltu niin kalliiksi (199 dollaria koko risteilyltä), ettei sitä edes harkinnut käyttävänsä. Näin lukuun ottamatta kahta iltaa, jolloin illalliselle oli pyydetty pukeutumaan virallisesti ja juhlavasti. Miehelläni oli mukana smokki ja itsesolmittava rusetti. Vaikka hän pikkujouluaikaan pyörittelikin peilin edessä rusettia, ei sen solmiminen jäänyt selkäytimeen. Maksullinen netti avattiin ja ei aikaakaan, kun youtubesta alkoi pyöriä "näin sidot solmukkeen" video.
Laivan henkilökunta oli erittäin ystävällistä. Jos ymmärsin oikein kapteenin puheita, he viettävät useita kuukausia putkeen laivalla ja sen jälkeen ovat pidemmällä vapaalla maissa. Eri kansalaisuuksia oli edustettuna varmaankin yli 70. Kapteeni oli aikanaan löytänyt puolisonsa laivalta. Juhlapyhien ja lomien aikaan perhe on mukana laivalla, mutta muutoin ovat pidempiä aikoja erossa. Ainokaiset henkilökunnan kusipäät löytyivät kasinolta. Kävimme eräänä iltana hieman pelaamassa rulettia ja black jackiä. Kasinolla oli myös noppapeli, jonka olen nähnyt muistaakseni vain amerikkalaisissa leffoissa. Peli oli ehkä nimeltään Craps ja juuri sillä hetkellä sitä ei pelannut kukaan. Kolme pelinhoitajaa keskusteli keskenään, kun mieheni kysyi pelineuvoa. Eikä kukaan heistä vaivaantunut niitä kertomaan. Yksi sentään ojensi armollisesti peliohjeen.
Laivan henkilökunta ei ollut pelkästään ystävällistä, vaan he laittoivat itsensä hienosti myös likoon erilaisissa ohjelmallisissa tapahtumissa. Näin kisailuja, joissa matkustajat eivät tanssineet tähtien vaan henkilökunnan kanssa sekä pelasivat kilpaa altaassa palloa. Ainakin laivan lääkäri taisi osallistua useampaankin ohjelmaan. Toivottavasti kukaan ei ollut samaan aikaan henkihieverissä. Toisaalta kapteeni kertoi häneltä yleisimmin kysytystä kysymyksestä "kuka tätä laivaa ohjaa"? Ehkä sairastuvalla oli muutakin henkilökuntaa.
Risteilylaivan uumenissa tapahtui sellainenkin ihme, että löysimme itsemme mieheni kanssa ensi kertaa yhtäaikaa kuntosalilta. Minulla oli joskus vuosia sitten kuntosalikortti, mutta tämän jälkeen olen aina ajatellut etten ole yhtään kuntosali-ihminen. Mieluummin liikun raikkaassa ilmassa luonnossa. Merta oli kuitenkin yhtä mukava tuijotella kuntosalin ikkunoista kuin huoneen parvekkeelta. Aloin jopa harkitsemaan, jos hankkisin kuntosalikortin Suomessakin.
Illallistimme aina samassa pöydässä. Ei liene sattumaa, että viereemme oli plaseerattu toinen suomalainen pariskunta. Nuori pari oli lähtenyt reissuun Oulusta. Siitäkin huolimatta kaikki tiet johtavat viime kädessä pienelle itäiselle paikkakunnalle, josta olen kotoisin. Niin myös nuoren miehen , sillä hänen isänsä oli sieltä kotoisin.
Laivalla oli rentouttavaa sikälikin, että seitsemän päivän aikana ei juurikaan tullut netissä roikuttua. Netin käyttö oli hinnoiteltu niin kalliiksi (199 dollaria koko risteilyltä), ettei sitä edes harkinnut käyttävänsä. Näin lukuun ottamatta kahta iltaa, jolloin illalliselle oli pyydetty pukeutumaan virallisesti ja juhlavasti. Miehelläni oli mukana smokki ja itsesolmittava rusetti. Vaikka hän pikkujouluaikaan pyörittelikin peilin edessä rusettia, ei sen solmiminen jäänyt selkäytimeen. Maksullinen netti avattiin ja ei aikaakaan, kun youtubesta alkoi pyöriä "näin sidot solmukkeen" video.
Laivan henkilökunta oli erittäin ystävällistä. Jos ymmärsin oikein kapteenin puheita, he viettävät useita kuukausia putkeen laivalla ja sen jälkeen ovat pidemmällä vapaalla maissa. Eri kansalaisuuksia oli edustettuna varmaankin yli 70. Kapteeni oli aikanaan löytänyt puolisonsa laivalta. Juhlapyhien ja lomien aikaan perhe on mukana laivalla, mutta muutoin ovat pidempiä aikoja erossa. Ainokaiset henkilökunnan kusipäät löytyivät kasinolta. Kävimme eräänä iltana hieman pelaamassa rulettia ja black jackiä. Kasinolla oli myös noppapeli, jonka olen nähnyt muistaakseni vain amerikkalaisissa leffoissa. Peli oli ehkä nimeltään Craps ja juuri sillä hetkellä sitä ei pelannut kukaan. Kolme pelinhoitajaa keskusteli keskenään, kun mieheni kysyi pelineuvoa. Eikä kukaan heistä vaivaantunut niitä kertomaan. Yksi sentään ojensi armollisesti peliohjeen.
Laivan henkilökunta ei ollut pelkästään ystävällistä, vaan he laittoivat itsensä hienosti myös likoon erilaisissa ohjelmallisissa tapahtumissa. Näin kisailuja, joissa matkustajat eivät tanssineet tähtien vaan henkilökunnan kanssa sekä pelasivat kilpaa altaassa palloa. Ainakin laivan lääkäri taisi osallistua useampaankin ohjelmaan. Toivottavasti kukaan ei ollut samaan aikaan henkihieverissä. Toisaalta kapteeni kertoi häneltä yleisimmin kysytystä kysymyksestä "kuka tätä laivaa ohjaa"? Ehkä sairastuvalla oli muutakin henkilökuntaa.
 |
| Tanssii henkilökunnan kanssa |
Risteilylaivan uumenissa tapahtui sellainenkin ihme, että löysimme itsemme mieheni kanssa ensi kertaa yhtäaikaa kuntosalilta. Minulla oli joskus vuosia sitten kuntosalikortti, mutta tämän jälkeen olen aina ajatellut etten ole yhtään kuntosali-ihminen. Mieluummin liikun raikkaassa ilmassa luonnossa. Merta oli kuitenkin yhtä mukava tuijotella kuntosalin ikkunoista kuin huoneen parvekkeelta. Aloin jopa harkitsemaan, jos hankkisin kuntosalikortin Suomessakin.
 |
| Laivan paras paikka |
Kommentit
Lähetä kommentti